Nimestään huolimatta tämän kertainen blogitekstini ei keskity kypäriin, turvakenkiin ja kuulosuojaimiin. Ei siksi, etteikö niistä olisi varmasti paljon mielenkiintoista kerrottavaa, ne eivät vain toistaiseksi kuulu päivittäistavaroihini. Tosin tilanne saattaa muuttua, sillä Pariisissa on jonkin asteen terroristiuhka, kaupunginjohtaja on asetettu tiukennettuun suojelukseen ja Al Qaïda on ilmoittaunut haluavansa tuhota Sarkozyn. Eli tällaisia leppoisia tunnelmia täällä päin.
Mutta siis, itse asiaan: turvavaatteisiin. Jokaisella taitaa olla yksi ”maailman mukavin vaate”, jossa on mukava pyöriä kotona kun tietää, ettei lähde minnekään eikä kukaan ole tulossa kylään. Kyseessä on yleensä ruma rätky, jossa ei ikimaailmassa kehtaisi laittaa nenää oven ulkopuolelle. Minun turvavaatekaappini sai joululomalla uuden tulokkaan, johon olen jo uskomattoman kiintynyt: äitini – tai luultavasti isoäitini – vanhan villatakin. Takki henkii mukavuutta, lämpöä ja kodin turvaa. Se on täyttä villaa, jota suurin osa keinokuituräteistäni ei ole ikinä nähnytkään. Se lämmittää siis ihanasti miniyksiössäni, jonka yksinkertaisista ikkunoista tuuli puskee sisään.
Eikä se edes ole ruma, mikä on muille turvavaatekaappini vaatteille aikamoinen järkytys. Nytkin istun se päällä kirjoittamassa tätä (vaikka totta kai minun tulisi olla vääntämässä graduani). Turvavillatakki päällä terroristiuhat, ynnä muut huolet tuntuvat maailman kaukaisimmilta asioilta. En taidakaan enää ikinä ottaa tätä pois päältäni (paitsi ehkä tulevia työhaastatteluja varten. Saa nyt nähdä.).
Mutta siis, itse asiaan: turvavaatteisiin. Jokaisella taitaa olla yksi ”maailman mukavin vaate”, jossa on mukava pyöriä kotona kun tietää, ettei lähde minnekään eikä kukaan ole tulossa kylään. Kyseessä on yleensä ruma rätky, jossa ei ikimaailmassa kehtaisi laittaa nenää oven ulkopuolelle. Minun turvavaatekaappini sai joululomalla uuden tulokkaan, johon olen jo uskomattoman kiintynyt: äitini – tai luultavasti isoäitini – vanhan villatakin. Takki henkii mukavuutta, lämpöä ja kodin turvaa. Se on täyttä villaa, jota suurin osa keinokuituräteistäni ei ole ikinä nähnytkään. Se lämmittää siis ihanasti miniyksiössäni, jonka yksinkertaisista ikkunoista tuuli puskee sisään.
Eikä se edes ole ruma, mikä on muille turvavaatekaappini vaatteille aikamoinen järkytys. Nytkin istun se päällä kirjoittamassa tätä (vaikka totta kai minun tulisi olla vääntämässä graduani). Turvavillatakki päällä terroristiuhat, ynnä muut huolet tuntuvat maailman kaukaisimmilta asioilta. En taidakaan enää ikinä ottaa tätä pois päältäni (paitsi ehkä tulevia työhaastatteluja varten. Saa nyt nähdä.).
2 kommenttia:
Oi, oi, oi! toi on niin söpö:)
Söpö blogi, Love Paris<3
Lähetä kommentti