Pidennetyn ostotapahtuman iloja ja suruja

Tyhmä, tyhmä blogiharrastus. Olen hallinnut hienosti ostoksiani. Lähinnä siksi, että rahanpuutteeni on yhä sitä tasoa, että jatkan itseni ravitsemista riisillä ja purkkimaissilla. Mutta nyt mieleni tekee uutta digikameraa. Olen toki havitellut moista laitetta jo jonkin aikaa, mutta blogin myötä haave on kasvanut tarpeeksi ja lähenee jo pakkomiellettä. Tosin en voi ainoastaan syyttää tästä uutta blogiharrastustani, vaan syyttävä sormi on myös käännettävä kohti entistä kameraani, joka katkaisi hyvin toimineen suhteemme pari viikkoa sitten ja kieltäytyy menemästä päälle. Oikeastaan haluaisin oikein kunnon digijärkkärin, mutta ajattelin pysyä haaveissani realistisella tasolla ja tyytyä johonkin perusvehkeeseen. Se, mikä tekee tämän tyyppisistä ostoshaaveista hauskan on, että niiden toteuttamiseen menee aikaa. Jos haluan vaikka ostaa mustat saappaat, minulla on usein tietty idea siitä, mitä haen. Tämän idean kanssa pyörin kaupoissa ja joko löydän sitä vastaavat saappaat, tai sitten haaveeni muokkautuu löytämieni saappaiden mukaiseksi (tosin tässä vaiheessa minun on myönnettävä, etten vieläkään ole ihan vakuuttunut ovatko Zio-saappaani kivemmat kuin Espritin beiget, jotka löysin alennuksesta, mutta jotka jätin ostamatta sopivan koon puuttuessa. Eli haaveen mukautumisteoriani ei ole vielä aivan absoluuttisesti todistettu).
Mutta digikameran osto on aivan toista. Ensin annan itselleni budjetin. Sitten surffailen netissä vertaillen kameroita, jotta löydän parhaan budjettiini istuvan kameran. Sen jälkeen totean, että vain muutamalla kympillä enemmän saan hitosti paremman laitteen. Joten muokkaan hieman budjettiani. Jolloin tajuan, että minulle aukesivat kokonaan uudet markkinat ja surffaan uudelleen netissä vertaillen uuden budjettihaarukan kameroita. Usean vertailun – ja apusoiton isälle – jälkeen päädyn johonkin vehkeeseen. Tämän jälkeen etsin halvimman tarjouksen kyseisestä kamerasta ja vihdoin ostan sen. Kyseinen ostotapahtuma kestää siis kaikkineen helposti viikon (tai kuukauden, jollei rahatilanteeni koe ihmeparannusta) ja odottaminen, jossa tavallisesti olen surkean huono, tekee vihdoin hankitusta kamerasta viisi kertaa makeamman palkinnon.

Kaikki tämä pulina sanoakseni, että haluaisin uuden kameran, enkä vielä ole moista hankkinut. Ymmärtänette, että tästä on tulossa pitkä ja vaivalloinen prosessi.