Moraalinen krapula

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Tämä tipu on tänään niin iloista siipikarjaa, ettei kukaan. Mahtava muotiagentti sekä Jonna (HAH!HAH! Tein elämäni ensimmäistä kertaa hyperlinkkejä! HAH!) palkitsivat minut "you make my day" -ansiomerkillä.
Nyt on tilanne sellainen, että minä olen vasta pyörinyt niin vähän aikaa (ja sen verran passiivisesti) tässä ihmeellisessä blogien mikä-mikä-maassa, että aion vähän pantata. Bumerangina lähtisi sama maininta molemmille takaisin, mutta se ei liene pelin hengen mukaista. Kehun siis muuten vaan: aivan mahtavia tekstejä (ja kuvia), luen joka kerta yhtä ilolla näitä luksusluokan blogeja!

Ainoa kenelle nyt pistän viestin eteenpäin on Milano , joka kertoilee riemastuttavasti italialaisen kylän elämästä. Muut yhdeksän panttaan ja lähden ristiretkelle riemuisaan blogimaailmaan tavoitteenani bongata helmet, joita ryhdyn seuraamaan.

Pääsin tänä aamuna vihdoin kaupungille pyörimään alennusmyynteihin. Oli kuin emoalus olisi kutsunut minut kotiin, kun astuin ensimmäiseen kauppaan: puolet Kookaïsta oli alennettu -50 %:lla. Voi sitä onnea! Jo pelkästään punaisten ”soldes” -lappujen näkeminen sai minut hyvälle tuulelle, saati sitten vaatteiden koskettelu, kokeilu ja haistelu (uudet vaatteet tuoksuvat ihanalle!). Kulutettuamme tunnin – ja muutaman hassun euron – kyseisessä kaupassa, suuntasimme ystäväni kanssa kohti seuraavaa maanpäällistä taivasta. Kadulla minulle tuli kuitenkin hieman vaivautunut olo, sillä joka toinen nainen tuntui tuijottavan minua. Perussuomalaisena olin tietenkin heti varma, että raahaan vähintäänkin metrin pituista vessapaperin palaa perässäni tai minulla on musta rispiväriviiva poskessa. Ystäväni piiiiiiiitkien vakuuttelujen jälkeen (kiitos Ophélielle kärsivällisyydestä...) uskoin vihdoin, ettei minussa ollut mitään erikoista ja jatkoimme matkaa. Olimme jo kuluttaneet yli puolet päivän budjetistamme, joten suuntasimme kohti Morgania, sillä sieltä emme juuri koskaan löydä mitään kivaa (liikaa hiluja ja rimpsuja). Siellä sama tapahtui taas: myyjätyttö tuijotteli minua, kun kuljin vaatehyllyjen välissä. Kun olimme lähdössä, hän pysäytti minut ja tiesin saavani vihdoin selville mikä minussa oli vikana. Yllätyksekseni hän ryhtyikin kehumaan huiviani ja halusi ehdottomasti tietää mistä se oli peräisin! Jatkoin matkaa nenä pystyssä ja hymyilin kuin aurinko jokaiselle vastaantulevalle tuijottelijalle.
Huivini/shaalini, jota ihailtiin.

Ja nyt illalla tätä kirjoittaessani fiilis on vähän toinen, sillä: Uh, olen pahoinvoiva. Tämä on seurausta itsetuhoisesta tavastani käydä pari kertaa kuukaudessa kaupassa ostamassa mitä päähän pälkähtää ja syödä kaikki moska kerralla, periaatteella ”minä ansaitsen tämän”. Teen näin tenttikausina kun on oikein rankkaa, tenttikausien jälkeen kun olen päässyt vaikeasta putkesta, sellaisena päivänä kun en ole ehtinyt syödä ja nälkä kalvaa vatsaa, tai muuten vain jos minusta tuntuu, että ”ansaitsen” pienen herkkuhetken. No, ainakin ansaitsen sen jälkeisen ähkyn, jos en muuta. Tänään minun oli saatava brietä. Kävelin vesisateessa sateenvarjotta kaupan kautta kotiin ja ostin brietä, omenia, blinejä ja blinien päälle erilaisia möhkiä sekä pähkinöitä ja rusinoita. Humps vaan, ja kaikki oli kadonnut.
Tämän lisäksi minua vaivaa moraalinen krapula, vaikka ostin päivällä ainoastaan kaksi paitaa, joita oikeasti tarvitsin paitatilanteeni ollessa hitusen huolestuttava. (ok, ja yhden hihattoman villapolon, jota en välttämättä tarvitse, mutta joka oli kiva ja maksoi 8,5 euroa). Ja silti minulla on huono omatunto, kun tiedän että vuokra kolkuttelee ovella. Tarvitsisin myös ihan matalakorolliset kengät, mutta en edes halunnut mennä kenkäkauppoihin. Ja tämäkin tarve on todellinen, sillä minulla on tiedossa kahdet cocktailkutsut, toiset helmikuussa Pariisissa ja toiset maaliskuussa Wienissä. Minulla on kaunis hopeanharmaa mekko (meinasin tänään Kookaïn -50%:n alennusmyyntilappujen edessä sortua 44 euron ihanaan mekkohörsytykseen, mutta tilini saldo kertoi, ettei nyt ollut sen aika), mutta ei minkäänlaisia kenkiä (tai hyvä on, ollanpa rehellisiä: minulla olisi varmaan kymmenen vaihtoehtoa. Mutta ne kaikki ovat Suomessa ja minä Pariisissa). Tästä huolimatta, en edes sovittanut ainuaakaan paria. Taidan olla kipeä.



Tällä kadulla on lähin ruokakauppani. Välillä tekee hitusen mieli eksyä vaateostoksille...

Ryppykammoiset: silmät kiinni, älkää katsoko tätä kuvaa! Tähän Gina Tricotin mekkoon tarvitsisin kengät. Löysin aika kivat hopeiset, satiiniset, joissa oli rusetit. Toisaalta olisi hauskaa laittaa jotkut vähän värikkäämmät kengät piristämään kokonaisuutta, mutta en ainakaan vielä osaanut inspiraatiota.



Hmmmmm... ehkä minun vaatekaappini kaipaa väriremonttia. Vaatteeni tuppaavat olemaan mustia, ruskeita, valkoisia tai harmaita. Onneksi sekaan mahtuu vähän keltaista ja turkoosiakin, jottei ihan kuolisi tylsyyteen...
Molemmat näistä paidoista ovat Kookaïsta, -50%. (muistaakseni 25 ja 35 euroa, tai jotain sellaista). Oikeanpuolimmaisessa on alla H&M:n t-paita (Jonna tunnistanee omansa)

Juu, ruskeaa... Tämä neuletoppipolosysteemi on Mangosta (8,45e!!!) ja näyttää aika ankealta roikkuessaan henkarissa. Mutta se on oikeasti ihan vekkuli päällä, ja siitä saa kaikenlaisia hauskoja juttuja aikaan yhdistelemällä.

OKOKOKOKOKOKOKOKOKOKOKOKOK ostin myös ruskean kietaisutopin. Tämä asianajotoimistossa ravaaminen on ilmeisesti kaivanut minusta esiin varsinaisen konservatiivipukeutujan, en aina ole näin tylsä!!!!