Luxembourg ei muuten sitten ole mikään bileparatiisi. Tiistaiaamuna lähdin junalla tähän pankkimaailman keskukseen työhaastattelua varten. Saavuin paikan päälle kello yhdeltä ja haastatteluni alkoi vasta viideltä, joten minulla oli aikaa tutustua kaupunkiin. Luxembourg on erikoinen (diplomaattinen versio sanasta ”outo”). Ensinnäkin, vierivieressä oli pieniä herttaisia piparkakkutaloja ja isohkoja uusia lasihökötyksiä, vailla minkäänlaista harmoniaa (tosin tässä saattaa nyt olla pieni ”pata kattilaa soimaa” –tilanne, sillä en ole aivan varma Helsingin arkkitehtuurin harmoniasta. Mutta ilmeisesti meillä päin yritetään). Toiseksi, missään ei ollut ketään. Kävelin söpön pienen aukion läpi, jolla oli kaupungintalo ja turisti-info. Aukiolla ei ollut ketään. Lähdin kulkemaan pitkin pikkukujia ja vartin päästä vastaani tulivat ensimmäiset ihmiset. Kun tähän lisää vielä harmaan sään ja tihkusateen, voitte kuvitella, että kaupungissa oli asteen aavemainen tunnelma.
Kauppakadut olivat hitusen eläväisempiä, mutta -70% kylteistä huolimatta suurin osa liikkeistä odotti turhaan asiakkaitaan. (Käytin tilaisuutta hyväkseni ja ostin viidellä eurolla topin.)
Pyörittyäni aikani, lähdin suunnistamaan kohti toimistoa, jossa minulla oli työhaastattelu. Kerroin vastaanotossa, että minulla oli tapaaminen herra X:n ja herra Y:n kanssa. Muuten ihan hyvä, mutta Y oli neiti. Toivottavasti vastaanoton tytön mielipidettä minusta ei tiedustella päätöstä tehtäessä... Haastattelu meni kahta tilannetta lukuunottamatta ihan mukavasti. Nämä kaksi hetkeä ovatkin sitten kertomisen arvoisia.
1) Herra X: ”Ymmärtänette, että aloittelevien työntekijöiden työajat eivät ole samat kuin pitkään talossa oleiden.” Minä: ”Kyllä, totta kai. En erityisemmin pelkää työntekoa ja joka tapauksessa olen tottunut tekemään pitkää päivää.” Herra X: ”Hyvä, eli teillä ei ole mitään sitä vastaan, että vapaille viikonlopuille on heitettävä hyvästit, eikä toimistolta yleensä pääse lähtemään ennen yhdeksää?” Minä: ”Kä.....” Kyllä, sanavalintani oli ”kä”. Ei ehkä kovin osuvaa, mutta en sillä hetkellä järkytykseltäni saanut muutakaan suustani ulos.
2) CV:ssäni lukee kielitaitoni kohdalla: saksa, taso ”scolaire”. Eli koulusaksa. Eli huono saksa. En ole kuullut, enkä puhunut sanaakaan saksaa viiteen (5) vuoteen. Kun kello alkoi lähetä kuutta ja ajattelin jo, että kaikki oli mennyt ihan mukavasti, Herra X kysyi sopiiko minulle, että vaihdamme kielen saksaan. Tiesin Herra X:n olevan saksalainen ja neiti Y:n luxembourgilainen. Eli vastapäätäni oli kaksi ihmistä, joille en voisi solkottaa saksalaisella aksentilla sujuvasti siansaksaa ja väittää lausuneeni juuri ulkoa Saksan perustuslain. Kävin pikaisesti päässäni läpi vaihtoehtoni, joita sillä hetkellä keksin kolme: a) vastaan ei, totean että oli kiva käydä kääntymässä ja livistän paikalta niin nopeasti kuin kintuistani pääsen, b) esitän kammottavaa yskän kohtausta ja puhkun rohinan välistä, että muuten minulle kävisi hienosti, mutta nyt on vähän huono hetki, jos vaikka puhelimitse sitten myöhemmin? c) vastaan kyllä ja häpäisen itseni.
Vastasin kyllä. Ja joku ylempi voima lähetti ilmeisesti saksalaisen enkelin supisemaan korvaani, sillä selviydyin jota kuinkin kunnialla. Mongerteluni jälkeen Herra X katsoi Neiti Y:tä ja totesi, että sehän meni ihan mukavasti ja että he olivat kuulleet paljon huonompiakin esityksiä. (Haluaisin välittää viestin heille, jotka ovat näiden huonompien esityksien takana: OIKEASTI?????? Laitoitteko oikeasti CV: seenne puhuvanne saksaa?????)
Haastattelun loputtua kirmasin pikapikaa viimeiseen Pariisiin lähtevään junaan (kello 19.12. Luxembourg ei ole mikään julkisten kulkuvälineiden paratiisi) ja nyt odottelen vastausta.
Luxembourgissa on hieno linna
Herttainen aukio (tyhjillään). Pahoittelen kuvien rajausta, mutta puolustaudun sillä, että minulla oli todella kylmä ja paljon tavaraa. Sen lisäksi satoi, joten räpsin vähän minne sattui.
Kaupungintalo herttaisella aukiolla
Kummallisen seimikaupan ikkuna
Ruuhka-aika vanhassa kaupungissa. Luxembourg näyttää paikoitellen ihan Disney-kaupungilta!
Luxembourgissa oli maailman siistein leikkipuisto: laivan sisällä oli liukumäkiä, kiipeilytelineitä, köysiratoja ynnä muuta mukavaa.
Päivän päätähti: viiden euron luxembourgilainen toppi.
9 kommenttia:
Mutta haastatteluhan meni hyvin :) Kuulostaa hyvältä! Työhaastattelut on ihan viho viimeisiä paikkoja, joissa tekisi mieli pyörähtää, mutta nekin kuulunee pakettiin..
Uusi luxenbourgilainen toppi on tosi kaunis! Tyylikäs :D
Paljon paljon lämpöisiä ajatuksia!!
Näyttävästi sun saksa sitten on parempaa kuin mun huoranapärjäisinsaksa (numerot, hotellihuoneen varaus ja sana erinomainen).
Mut viikonloput töissä? illat töissä?! Muistatko sen suhteellisen huonon Sophie Kinsella kirjan siitä lakimiehestä josta tuli kodinhoitaja? Nomut, se kyl sai sen seksikkään puutarhurin:)
milano: todellakin, työhaastattelut ovat kammottavia... ja tällä kertaa haastattelu käytiin ranskaksi ja siinä testattiin englannin ja saksan kielen taitojani. Eli jo pelkästään kielten kanssa jonglööraamisessa oli haasteensa. Toppi on viel kivempi päällä, JEI! Ja 5 euroa on ihanan vähän.
jonna: asianajotoimistossa ne ei yleensä kovasti arvosta huoranapärjäisin saksaa, kannattaa ehkä varautua. Ja joo, KAIKKI viikonloput töissä ja KAIKKI illat töissä ainakin parin vuoden ajan. Mutta ehkä kivisen tien päässä odottaa kultainen puutarhurimies.
Hei, hauskaa että meillä on samantyyppisiä kokemuksia. Asuessani Pariisissa lähdin aamujunalla Luxembourgiin työhaastatteluun ja palasin illalla. Keskustelut käytiin suomeksi, ranskaksi, englanniksi ja ruotsiksi! Ruotsiin se typpäsi, kouluruotsini takelteli ja haastattelija oli suomenruotsalainen. En saanut paikkaa ja hyvä niin, sillä muutto Luxembourgiin ei kiinnostanut nähtyäni paikan. Kiitos hyvästä kuvauksestasi ja nyt peukut pystyyn!
parsija: tyyppi voitti mut kielillä jonglöörauksessa! On hiukkasen epäreilu veto pistää suomenruotsalainen testaamaan jonkun kouluruotsia. Joo, pidetään peukkuja pystyssä, mutta saa nyt nähdä...
ah, pariisi! minäkin tahdon pariisiin!
christina: hehee, tänne vaan. Tekemistä riittää ja nyt aleaikana Pariisin kaupat ovat parhaimmillaan:)
Minulla asuu kaksi lapsuuden ystävää Luxissa. Olen muutaman kerran käynyt, aika konservatiivinen ja "kunnollinen" maa.
Melina: joo, luxembourg on toki oikein mukava ja varmasti miellyttävä ja turvallinen paikka asua. Sitä paitsi vanha kaupunki oli aivan älyttömän suloinen. Jotenkin Pariisin jälkeen keskustan hiljaisuus tuntui vain todella oudolta.
Lähetä kommentti