Shooooooes...

Tämä ei nyt ole mikään oikea postaus, mutta ihan pakko vähän hehkutella näitä popoja. "Ostin" ne Lauran siskolta, jolle kenkulit olivat liian isot. Ja maksoin 5 euroa, koska tyttö parka halusi ehdottomasti niistä eroon. Nyt on jalo olo :) Tykkään näistä niin vietävästi! Semi-rock, semi-siisti, they've got it. Nilkan ympäri menee tosiaan tuollainen tuplaremmi, jossa on solki. Laitan ne varmaan tänä iltana revityn farkkuhameen tai pillifarkkujen kanssa.

Ai, ja sellaisesta piti vielä avautumani, että nyt vähän harmittaa. Kävin Etamilla ostamassa sukkia (villiä...) ja kokeilin IHANAAIHANAAIHANAAIHANAA maximekkoa. Sellainen poltetun oranssi, jossa oli samanväristä pitsikoristelua. Täydellinen malli ja kaikki, näin jo itseni kulkemassa ruskeissa gladiaattorisandaaleissa, ruskeassa nahkavyössä ja siinä ihanassa ihanassa mekossa pitkin Pariisin katuja, kunnes totuus iski: se pirulainen ei mennyt kiinni rinnoista. Kokeilin isompaa kokoa, mutta koko sen mekon täydellinen istuvuus katosi ja olinkin enää tipu säkissä, enkä tyylikäs, pitkä ja naisellinen kauniissa mekossa. Eli kiitti tästä.

Muuttoa Gay Pridessa

Kyllä on taas tämän tytön järki juossut ihan mieletöntä vauhtia. Päätettiin Lauran kanssaa muuttaa tavaramme eilen, kun saimme Lauran isan tila-auton käyttöön. Eilen muutama kymmentuhatpäinen joukkio piti gay priden ja muutama satatuhatpäinen joukko shoppasi Pariisin alennusmyynneissä. Mutta muuten päivä oli mitä oivallisin tila-auton ajamiseen ja taskuparkkeeraamiseen ensimmäistä kertaa Pariisin liikenteessä. En ehkä sen enempää avaudu siitä kokemuksesta. Jokainen Pariisissa käynyt ymmärtänee tuskani ja jokainen vähänkään isommassa kaupungissa vieraillut saattanee myöskin käsittää (esimerkkiluontoisesti kuitenkin: Charles de Gaulle Étoile-liikenneympyrässä, joka on Champs Élyséen päässä on tilaa noin kahdeksalle autolle vierekkäin, eikä siellä ole kaistaviivoja. Kaikki ajavat ihan miten huvittaa. On muuten kivaa puuhaa.) Vietimme muun muassa 40 minuuttia jumissa yksisuuntaisella tiellä, gay pride-kulkueen kulkiessa ohitsemme. Onneksi aurinko paistoi ja oli muutenkin leppoisa tunnelma, tuntui kuin olisi katsonut ohi kulkevia bileitä. Loppujen lopuksi järjestäjät päättivät keskeyttää kulkueen, jotta pääsimme läpi. Mikä oli ihan mukavasti, ottaen huomioon, että takanamme jumissa oli mmm. lentokenttä bussi. En todellakaan tiedä ehtivätkö ihmiset koneisiinsa. (Tarkennus varmuuden vuoksi: yllä olevassa kuvassa on oikeita poliiseja, ei YMCA-henkisiä juhlijoita...:)

Täällä:


Yritin ajaa tätä:


Illalla menimme Seinen rannalle piknikille kavereiden kanssa ja lopuksi päädyimme vielä klubille. Kuvitusta metromatkalta:




Löysin pitkän käyttämättömän jakson jälkeen uudelleen tämän ruskean hameen, jonka ostin Nizzasta pari vuotta sitten. Välillä tämä kuvien ottaminen blogiin kannattaa. Huomasin vasta kuvista, kuinka älyttömän läpinäkyvä tuo toppi olikaan ja laitoin alle toisen topin ennen ulos lähtöä. Tyhmästi jäi tuohon sivukuvaan hame takaa vekille, mutta malli taitaa silti näkyä.





Alla olevat kengät ostin alesta 9 eurolla, sillä minulla ei ole ainoitakaan sandaaleita Pariisissa. Ja voi jestas, mitkä jalan tappajat ne ovatkaan! (älkää välittäkö kammottavista varpaan kynsistä, niistä tuli kauniin punaiset ennen ulos lähtöä=)

The end of an era (lainaus Rossilta Frendeistä)

Nyt on vähän sellainen "aikakauden loppu" -olo. Tänään oli englannin tentti ja se olikin sitten viimeinen ikinä. Tai ainakin mitä tulee maisteriopintoihin. Jos nämä tentit menevät läpi, niin minä olen sitten virallisesti hieno ja suuri Maisteri. En ainakaan enää opiskelutarkoituksessa mene tuohon ylläolevissa kuvissa näkyvään laitokseen. Toinenkin asia korostaa tätä aikakauden loppu-fiilistä: minä muutan. Olen asunut pienessä kanin kopissani puolitoista vuotta ja nyt sitten vaihtuu asuinpaikka. Menen ensin pariksi kuukaudeksi kaverini asuntoon, joka taas muuttaa kesäksi vanhemmilleen ja sen jälkeen en vielä tiedä. Toisaalta on kivaa vaihtaa vähän isompaan kämppään, toisaalta minua harmittaa lähteä korttelistani, sillä tämä on mielestäni Pariisin kivointa aluetta. Tässä kuvia kotikonnuistani:
Kotikatu
Lempikohta kotikadullani. Tai oikeastaan tuo on poikittainen tie kotikadulleni, jota pitkin kävelen aina koulusta tullessani. Seinään on maalattu pieni poika ja vasemmalla on koulu, jonka pihalla lapset huutavat kuin riivatut elukat koko päivän.


Kotiovi (tuo tuossa vasemmalla) ja kotirappu
Kotiovea vastapäätä oleva italialainen ravintola.
Kuva koulumatkalta.

No niin, ja sitten asiaan: lähden tänään hunningolle, trallanlallanlei. Ainoa miinuspuoli on se, että olen menossa drum and base bileisiin. Ja juuri muutama postaus sitten valittelin, kuinka en tipan vertaa tajua sitä musiikkia. Mutta juttu on nyt niin, että kaverini siskolla on juuri mennyt poikki avomiehensä kanssa ja vielä aika rytinällä. Kaverin sisko on siis aika murheen murtama. Kaverin sisko on Pariisin drum and base-skenen suuri tuntija ja ystävä ja tänään on jotkut tärkeät jeejee bileet, jotka kaverin siskon kaveri järkkää ja jonne kaverin siskon on vähän niin kuin mentävä. Kaverin sisko siis rukoili kaverin mukaan henkiseksi tuekseen (ex-avomies saattaa olla paikalla...) ja kaveri rukoili minut mukaan omaksi henkiseksi tuekseen. En ihan voi uskoa, että vietän vikan tentin juhlimisen näin, mutta minkäs teet. Tässä asussa ajattelin mennä Drum and Base:aamaan, ei varmaan yhtään istu ympyröihin, mutta a) en tiedä miten tuollaisiin bileisiin pukeudutaan b) jos siedän sitä musiikkia, niin ainakin pukeudun miten huvittaa. (Kuvien laatu on kamala, ei pelkästään siksi, että kamerani on aika huono, vaan myös siksi, että ulkona paistoi aurinko joten vastavalo pääsi tekemään tepposiaan).






Ja kiitos viime postauksen mekkoa komentoineille, se jäi sitten kauppaan.

Help, hjälp ja apua!

Ostaako tää ton mekon, vaiko eikö? Nyt tarviis nopeasti mielipiteitä... Varauksessa Naf Nafissa perjantaihin asti, eikä maksaisi kuin 22 e ja tavallaan aika kiva, mut sit kun ei pysty päättämään... Enkä ole ihan satavarma käyttäisinkö sitä. Mutta toisaalta, jos en osta, niin sitten saattaa pi kismittää myöhemmin ja se on ehkä vielä pahempi. WhatdoIdo, people!??! Noista kuvista ei ehkä saa kamalasti tolkkua, kun ne on otettu peilin kautta, mutta se on tuollainen vähän jännän mallinen kaapu, tosi korkea kaulus, vähän maatuskakirjailua helmassa ja liehukehihat.

Sit: heheheheeeeeeee, meni vika oikeustieteiden tentti. Pershheeelleenhän se nyt vähän läjähti, mutta eipä tuo haittaa, läpi män oon aika saletti ja sepä riittää. Huomenna englanti, en aio kamalasti siihen stressata. Ja sit: dudes, I'm done!

Rappukuva eilisen kasariasusta:


Ja kun puhuin siitä toisesta mekosta, niin tässäpä se nyt olisi... meni vähän pelleilyksi se kuvien otto rapussa, eikä mitään järkevää syntynyt. Eipä tuosta kuvasta varmaan paljon tolkkua saa, mutta yrittäkääpäs kuitenkin. Mie tykkään siit kuiteskii.





Loppuun vuoden rajaus-palkinnon ansaiteva kuva pikku naapurin pojasta, jota hoidan silloin tällöin. Ehkä maailman söpöin napero, ja katsokaa miten siisti hellehattu ja lappuhaalarit! Oikeasti, vähänkö haluaisin itselleni tuollaiset seilorilappuhaalarit!

Melkein valmis

Arvatkaa kenellä on enää YKSI (1) tentti jäljellä, ja se ois sitten maisteri! Minulla, tralalalaaaa! Tai no ok, kaksi tenttiä, mutta toinen on englannin koe niin sitä ei silleenniinku lasketa. Viime viikolla oli kaksi tenttiä joista toinen meni vähän miten sattuu, mutta toinen menikin sitten ihan nappiin. Ensi keskiviikkona viedään viimeistä. Tai siis: viedään viimeistä jos päästään läpi. Kyseessä on leppoisa tunnin suullinen tentti kolmen eri oikeudenalan proffan edessä ja koealueena onkin sitten kahden viime vuoden ja yhden tämän vuoden luentosarjan materiaali sekä kahden tämän vuoden seminaarin materiaali. Eli mitä sitä nyt veikkaisi... joku 3000-3500 sivua? Mutta tämä perustuu siihen, että meillä on niin tavattoman hyvä ja laaja pohjatieto, ettei ole tarvinnut kuin vähän kertailla näiden kahden viime kuukauden aikana. Hah. Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka ei liikauta pikkurilliäkään ennen kuin on ihan pakko. Joten tentteihin luen viime tipassa ja jaksojen aikana teen tasan minimin. Joten ei ole tuo pitkäkestoinen muisti sisällöllä pilattu. Tästä pettämättömästä strategiasta olen nyt sitten saanut nauttia, kun olen itku kurkussa vääntänyt tuota sivumäärää päähäni, ja lukenut samalla kolmeen muuhun tenttiin. Mutta jos minusta leivotaan uunituore maisteri vielä tämän kesän puolella, niin mikään ei tunnu missään.

Tuossa edellisessä olikin sitten selitystä siihen, miksi minulla ei ole juuri kerrottavaa mistään, kun ei nyt ole elämääkään. Paitsi ostin sen yhden hyvin menneen tentin kunniaksi itselleni kaksi kesämekkotunikaa, molemmat -50% ja maksoivat siis yhteensä 40 euroa. Ei kamalan paha.

Tai olen minä jotain kivaakin tehnyt. Viime lauantaina (kyllä, tein viimeksi jotain kivaa viikko sitten. Miten niin säälittävää?) olin kaverini Fannyn synttäreillä. Fanny muuttaa pian, joten päästäkseen roinasta eroon hän oli keksinyt ihan sairaan hauskan leikin: meidän piti osua pullonkorkilla lasipurkkiin ja aina jos osui, sai mennä kalastamaan puutarhaan piilotetun muovipussin (yhdellä jalalla seisten), jonka sisällä oli joku yllärilahja (lue: jotain Fannyn vanhaa roinaa). Osassa säkeissä oli jotain ihan vihoviimeisintä hömppää, esim. Vanhoja VHS-kasetteja, mutta muutakin löytyi. Säkeistä löytyi sarjakuvalehtiä, cd:itä, Kiinasta tuotuja, käsinmaalattuja julisteita, koruja, ym. ym. ym. Minun pussukoistani löytyi seuraava välttämätön pehmoleluleijona laukku:

Sekä sarjakuvalehti ja lyijypaino. Siis lyijyinen, jumalattoman painava paperipaino. Mutta ovelana sumplijana vaihdoin lyijyisen paperipainon ja sarjakuvalehden yhden pojan (jonka nimeä en muista) onkimaan kaulakoruun, joka näyttää tältä:

Tässä on toinen ostamistani tunikoista. En sitten lähtenyt noissa flash dance trikoissa liikkeelle, nössöys iski. Vaan vedin päälle toiset leggingsit. Ja nyt kaikki leggingsikammoiset voivat pistää silmät kiinni, ettei turhaan tule sydänkohtauksia:

Yläosa (kauhean kivoilta näyttävät nuo oranssit rintsikan olkaimet tuolla alla...)

Alaosa

Kenkulit 70-vuotiaan mummon jaloissa. (No ei, oikeasti ne ovat minun jalassani, mutta kun ulkona on ollut tänään kolmisenkymmentä astetta, niin on pikkusen suonet pinnassa. Ei kovin kaunista katsottavaa...)

En ottanut toisesta tunikamekosta kuvia, vaikka se on kivempi. Ajattelin vähän säästää sitä, niin on sitten jotain mistä kertoa, kun ensi kerralla kirjoitan (ajattelin siis kirjoittaa ennen torstaita, koska torstaina tämä tipu lähtee kyllä ihan sikahunningolle, kun kerran on vika tentti takana ja noin).

Ruotsalaisturisteja ja housuhame

Hahaa, kun nyt aina suomalaisturisteja morkataan niin annetaanpa ruotsalaisillekin osansa. Olin pari päivää sitten Luxembourgin puistossa opiskelemassa, kun viereeni tuli kaksi keski-ikäistä ruotsalaisturistia. Yksi täti ja yksi setä, molemmat ihan...hmmm... hyvässä lihassa. Jopa todella hyvässä (ja tässä ei nyt siis ole kyse pyöreiden keski-ikäisten ihmisten morkkaamisesta, sillä olen itse hyvällä tiellä kulkemassa kohti samaa kohtaloa!). Täti istuutui ja setä lähestyi minua puhuen ruotsia. Kävi ilmi, että hän halusi vieressäni olevan vapaan tuolin. Ei siinä mitään, mutta millä perusteella minä, Pariisin keskustassa oleva opiskelija osaan ruotsia! Hyvä on, olen vaalea! Mutta kyllä meitä vaaleita Pariisiin mahtuu pari muutakin, eikä se tarkoita, että olemme kaikki ruotsalaisia. No joo. Setä otti tuolin, kiikutti sen aurinkoon ja heitti paitansa pois. Sinäänsä jo tuo paidan pois ottaminen Pariisin keskustassa on vähän siinä ja siinä, mutta menköön. Oli kuuma ja aurinko paistoi ja puistossa nyt voi olla vähän rennommin. MUTTA! Ruotsalaistädillä oli ilmeisesti myös kuuma, sillä hänkin otti paitansa pois. Jepjep. Ja alla oli valkoiset mummorintsikat. Vaan eipä täti niissä pitkään viihtynyt, vaan vaihtoi päällensä bikinin yläosan. Jos joku vaihtaisi Espan puistossa päälleen bikinit, saattaisin vähän rykiä. Mutta oikeasti, Luxembourgin puistossa, Pariisin keskustassa ei kukaan vaihda päällensä bikinin yläosaa. Kukaan ei ylipäätään ole bikineissä Pariisin keskustassa. Vaan ei siinä vielä kaikki, täti otti myös housunsa pois. Alla oli onneksi bikinin alaosa, eikä mummoalushousut, mutta silti. Niin ne kaksi keski-ikäistä ruotsalaisvonkaletta ottivat aurinkoa metrin päässä minusta puolialastomina Pariisin keskustassa. Taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni, kun olin tyytyväinen, etten ole ruotsalainen. Tämä kuva on ehkä ollut jo tässä blogissa,m utta muistutukseksi: Ladies and gentelemen: Luxembourgin puistoa:



Ja tässä tuleepi taasen näitä viikon asuja. Himoitsen kirkkaan sinistä tunikaa. Täytyy lähteä netistä metsästelemään minkälainen olisi täydellinen. Sen kanssa haluaisin ruskean leveän nahkavyön ja en oikein ole vielä päättänyt minkälaiset kengät. Periaatteessa saappaat, mutta kun nyt on tämä kesä ja kaikkea...

Tässä kuvassa (ja muutamassa aiemmassa) näkyvä hame on silkkaa hämäystä, sillä kyseessä on oikeasti housuhame. Siis tuo yhdeksänkymmentäluvun alun kammokauhistus. Vaan juupatijuu, minulla on housuhame. Ja alla on viikon asuja ja niiden kengät.

Ensi viikolla täälläkin on lämmin!

Koska tällä viikolla ei todellakaan ole ollut. Ja Plääh, on ollut kyllä kirjoitusinspis ihan sikahukassa viime aikoina. Jotenkin tuo päivästä toiseen kirjastolla kököttäminen vie vähätkin voimat. Iltaisin tuijotan joko yksin tai jonkun kaverin kanssa pää tyhjänä leffaa tai sarjaa. Voguekin on vielä selailuasteella, enkä ole kolunnut sitä perusteellisesti. Mutta nyt on vihdoin jotain kerrottavaa. Sain näin puolitoistavuotta myöhässä oikein todelisen pariisilaiskasteeni: olin teatterissa, uuden näytöksen ensi-illassa kutsuvieraana. Tosin mistään hirmuhienosta bling blingistä ei ollut kyse, vaan modernin teatterin pienen salin näytöksestä. Mutta shampanjaa oli silti tarjoilla näyttelijöiden, ohjaajan ja muun näytösväen ja toimittajien kanssa=) Ja näytelmäkappalekin oli hyvä, erityisesti ohjaus ja näyttelijät olivat vaikuttavia. Ja eilen olin katsomassa toista kertaa Sinkkuelämää, sillä kröhöm tuota noin. Olin luvannut Lauralle meneväni katsomaan SATC:n hänen kanssaan. Paitsi en malttanut odottaa, ja kävin jo viime viikonloppuna Sophien kanssa. Joten oli pakko olla lojaali ystävä ja käydä taas ihailemassa Carrien ja kumppaneiden vaatteita. Elokuva oli kiva toisellakin katsontakerralla. Mutta ei se juonellisesti sen suurempia ahaa-elämyksiä tuottanut. Alla Kakkoskierroksen Sex and the City-look (tuo militanttimeininki) sekä pre-Sex and the City drinkit. Ja muut asut vaan on=).



Ja tässä huonoja kännykkäkuvia pyöräretkeltämme Lauran kanssa:
Kaupunkipyörärivi. Tämä näky on kiva, jos etsii kapupunkipyörää. Mutta superärsyttävä, jos yrittää etsiä paikkaa johon saisi palautettua pyörän.
Minä

Laura