R.I.P.

Nämä ovat tämän blogin ainakin väliaikaiset hautajaiset. Teen ihan pienenä eläimenä töitä, en ikinä pääse kotiin ennen yhdeksää ja viikonloput ovat yhtä hullunmyllyä, kun yritän järjestää kaikki rästissä olevat asiat. Eli tämä bloggailu, niin kivaa kuin se onkin ollut, joutuu nyt ainakin hetkeksi tauolle. Pikakuulumisia kuitenkin, kun pääsen hehkuttamaan anonyymina (tai ainakin melkein:) Valmistuin vuosikurssini parhaana (jee!), töissä menee hyvin, tosin tahti on aika stressaavaa ja jotenkin kuumottaa tehdä töitä kymmenien ja satojen miljoonien dollarien laskujen kanssa (ei paljoa kannata mokata...). Vuodeksi 2009-2010 haen Jenkkeihin kouluihin tekemään vuoden tutkinnon ja haluaisin tehdä New Yorkin asianajokokeen. Laitan hakemukset ainakin Harvardiin, NYU:hun, Stanfordiin, Columbiaan ja Yaleen. Kerron kyllä mikä tärppää, jos joku tärppää.

Olen aivan rättiväsynyt, mutta melko tyytyväinen elämääni. Ja tulen Suomeen huomenna muutamaksi päiväksi juhlimaan valmistumistani ja NUKKUMAAN!

Kaikkea hyvää kaikille ja seurailen kyllä muiden blogeja, aina kun vain ehdin! Ei ole hauskaa tämä aikuisten maailma :)




Haaste

Sain http://passporttomylife.blogspot.com/">Jessicalta , ja haastan seuraavat, jos eivät ole sitä jo saaneet: http://buttermilkbisquits.blogspot.com/”>Bisquitsin,

http://dots-dots-jonna.blogspot.com/”>Jonnan ja

http://nelliinan.blogspot.com/">Nelliinan ja Ninan (Ihan on normaalit rivivälit, mutta nyt en jaksa. Ja meni noi html linkitkin PIKKASEN sinne päin... tätä se on, kun blondi bloggaa=))

Haaste menee näin:

1) Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla.

2) Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta.

1. Ikäsi seuraavan syntymäpäivänäsi


2. Minne haluaisit matkustaa


3. Lempipaikkasi



4. Lempiruokasi

5. Lempieläimesi



6. Lempivärisi


7. Tämän hetkinen tunnetilasi



8. Kulkuneuvosi

ja


9. Mitä teit viime lauantaina?

ja

ja



10. Mitä teit viime sunnuntaina?


11. Lempitavarasi



12. Keneltä näytät?



Sitten vähän selittelyä tälle pitkälle hiljaisuudelleni: alotin uuden työn ja muutan samalla. Ja uusi työni on alkanut aika vauhdilla, olen nimittäin yhdessä isossa asianajotoimistossa. Eilen pääsin lähtemään jo kahdeksalta, mutta esimerkiksi torstaina suljin toimiston oven kello 23.30. Eli melkoisia työpäiviä. Homma on tosin aivan mahtavaa, joten en valita ja saan mielettömästi työkokemusta. Tätä kestää puolivuotta ja sitten saa nähdä. Jenkkiasianajotoimiston tyylillä meilläkin on Casual Friday. Oli tosi huvittavaa nähdä asinajajat farkuissa perjantaina, kun muuten linja on kravatti/kaulupaita/pikkutakkia. Tytöillä on aika paljon enemmän vaihtoehtoja, luojan kiitos. Eivätkä ihmiset nyt juuri jakkupukuihin pukeudu, joten voin jopa vähän käyttää mielikuvitusta. Huomenna osastoni on kutsuttu yhdelle partnerille brunssille ja kutsussa lukee "casual dress (or national dress)". En ehkä laita Suomen kansallispukua, mutta en yhtään tiedä mitä casual dressillä tässä tarkoitetaan. Plus kaikki vaatteeni ovat laatikoissa, joten en tosiaan tiedä mitä laittaa päälle. Toivottavasti huomiseen mennessä inspiroidun.

Shooooooes...

Tämä ei nyt ole mikään oikea postaus, mutta ihan pakko vähän hehkutella näitä popoja. "Ostin" ne Lauran siskolta, jolle kenkulit olivat liian isot. Ja maksoin 5 euroa, koska tyttö parka halusi ehdottomasti niistä eroon. Nyt on jalo olo :) Tykkään näistä niin vietävästi! Semi-rock, semi-siisti, they've got it. Nilkan ympäri menee tosiaan tuollainen tuplaremmi, jossa on solki. Laitan ne varmaan tänä iltana revityn farkkuhameen tai pillifarkkujen kanssa.

Ai, ja sellaisesta piti vielä avautumani, että nyt vähän harmittaa. Kävin Etamilla ostamassa sukkia (villiä...) ja kokeilin IHANAAIHANAAIHANAAIHANAA maximekkoa. Sellainen poltetun oranssi, jossa oli samanväristä pitsikoristelua. Täydellinen malli ja kaikki, näin jo itseni kulkemassa ruskeissa gladiaattorisandaaleissa, ruskeassa nahkavyössä ja siinä ihanassa ihanassa mekossa pitkin Pariisin katuja, kunnes totuus iski: se pirulainen ei mennyt kiinni rinnoista. Kokeilin isompaa kokoa, mutta koko sen mekon täydellinen istuvuus katosi ja olinkin enää tipu säkissä, enkä tyylikäs, pitkä ja naisellinen kauniissa mekossa. Eli kiitti tästä.

Muuttoa Gay Pridessa

Kyllä on taas tämän tytön järki juossut ihan mieletöntä vauhtia. Päätettiin Lauran kanssaa muuttaa tavaramme eilen, kun saimme Lauran isan tila-auton käyttöön. Eilen muutama kymmentuhatpäinen joukkio piti gay priden ja muutama satatuhatpäinen joukko shoppasi Pariisin alennusmyynneissä. Mutta muuten päivä oli mitä oivallisin tila-auton ajamiseen ja taskuparkkeeraamiseen ensimmäistä kertaa Pariisin liikenteessä. En ehkä sen enempää avaudu siitä kokemuksesta. Jokainen Pariisissa käynyt ymmärtänee tuskani ja jokainen vähänkään isommassa kaupungissa vieraillut saattanee myöskin käsittää (esimerkkiluontoisesti kuitenkin: Charles de Gaulle Étoile-liikenneympyrässä, joka on Champs Élyséen päässä on tilaa noin kahdeksalle autolle vierekkäin, eikä siellä ole kaistaviivoja. Kaikki ajavat ihan miten huvittaa. On muuten kivaa puuhaa.) Vietimme muun muassa 40 minuuttia jumissa yksisuuntaisella tiellä, gay pride-kulkueen kulkiessa ohitsemme. Onneksi aurinko paistoi ja oli muutenkin leppoisa tunnelma, tuntui kuin olisi katsonut ohi kulkevia bileitä. Loppujen lopuksi järjestäjät päättivät keskeyttää kulkueen, jotta pääsimme läpi. Mikä oli ihan mukavasti, ottaen huomioon, että takanamme jumissa oli mmm. lentokenttä bussi. En todellakaan tiedä ehtivätkö ihmiset koneisiinsa. (Tarkennus varmuuden vuoksi: yllä olevassa kuvassa on oikeita poliiseja, ei YMCA-henkisiä juhlijoita...:)

Täällä:


Yritin ajaa tätä:


Illalla menimme Seinen rannalle piknikille kavereiden kanssa ja lopuksi päädyimme vielä klubille. Kuvitusta metromatkalta:




Löysin pitkän käyttämättömän jakson jälkeen uudelleen tämän ruskean hameen, jonka ostin Nizzasta pari vuotta sitten. Välillä tämä kuvien ottaminen blogiin kannattaa. Huomasin vasta kuvista, kuinka älyttömän läpinäkyvä tuo toppi olikaan ja laitoin alle toisen topin ennen ulos lähtöä. Tyhmästi jäi tuohon sivukuvaan hame takaa vekille, mutta malli taitaa silti näkyä.





Alla olevat kengät ostin alesta 9 eurolla, sillä minulla ei ole ainoitakaan sandaaleita Pariisissa. Ja voi jestas, mitkä jalan tappajat ne ovatkaan! (älkää välittäkö kammottavista varpaan kynsistä, niistä tuli kauniin punaiset ennen ulos lähtöä=)

The end of an era (lainaus Rossilta Frendeistä)

Nyt on vähän sellainen "aikakauden loppu" -olo. Tänään oli englannin tentti ja se olikin sitten viimeinen ikinä. Tai ainakin mitä tulee maisteriopintoihin. Jos nämä tentit menevät läpi, niin minä olen sitten virallisesti hieno ja suuri Maisteri. En ainakaan enää opiskelutarkoituksessa mene tuohon ylläolevissa kuvissa näkyvään laitokseen. Toinenkin asia korostaa tätä aikakauden loppu-fiilistä: minä muutan. Olen asunut pienessä kanin kopissani puolitoista vuotta ja nyt sitten vaihtuu asuinpaikka. Menen ensin pariksi kuukaudeksi kaverini asuntoon, joka taas muuttaa kesäksi vanhemmilleen ja sen jälkeen en vielä tiedä. Toisaalta on kivaa vaihtaa vähän isompaan kämppään, toisaalta minua harmittaa lähteä korttelistani, sillä tämä on mielestäni Pariisin kivointa aluetta. Tässä kuvia kotikonnuistani:
Kotikatu
Lempikohta kotikadullani. Tai oikeastaan tuo on poikittainen tie kotikadulleni, jota pitkin kävelen aina koulusta tullessani. Seinään on maalattu pieni poika ja vasemmalla on koulu, jonka pihalla lapset huutavat kuin riivatut elukat koko päivän.


Kotiovi (tuo tuossa vasemmalla) ja kotirappu
Kotiovea vastapäätä oleva italialainen ravintola.
Kuva koulumatkalta.

No niin, ja sitten asiaan: lähden tänään hunningolle, trallanlallanlei. Ainoa miinuspuoli on se, että olen menossa drum and base bileisiin. Ja juuri muutama postaus sitten valittelin, kuinka en tipan vertaa tajua sitä musiikkia. Mutta juttu on nyt niin, että kaverini siskolla on juuri mennyt poikki avomiehensä kanssa ja vielä aika rytinällä. Kaverin sisko on siis aika murheen murtama. Kaverin sisko on Pariisin drum and base-skenen suuri tuntija ja ystävä ja tänään on jotkut tärkeät jeejee bileet, jotka kaverin siskon kaveri järkkää ja jonne kaverin siskon on vähän niin kuin mentävä. Kaverin sisko siis rukoili kaverin mukaan henkiseksi tuekseen (ex-avomies saattaa olla paikalla...) ja kaveri rukoili minut mukaan omaksi henkiseksi tuekseen. En ihan voi uskoa, että vietän vikan tentin juhlimisen näin, mutta minkäs teet. Tässä asussa ajattelin mennä Drum and Base:aamaan, ei varmaan yhtään istu ympyröihin, mutta a) en tiedä miten tuollaisiin bileisiin pukeudutaan b) jos siedän sitä musiikkia, niin ainakin pukeudun miten huvittaa. (Kuvien laatu on kamala, ei pelkästään siksi, että kamerani on aika huono, vaan myös siksi, että ulkona paistoi aurinko joten vastavalo pääsi tekemään tepposiaan).






Ja kiitos viime postauksen mekkoa komentoineille, se jäi sitten kauppaan.

Help, hjälp ja apua!

Ostaako tää ton mekon, vaiko eikö? Nyt tarviis nopeasti mielipiteitä... Varauksessa Naf Nafissa perjantaihin asti, eikä maksaisi kuin 22 e ja tavallaan aika kiva, mut sit kun ei pysty päättämään... Enkä ole ihan satavarma käyttäisinkö sitä. Mutta toisaalta, jos en osta, niin sitten saattaa pi kismittää myöhemmin ja se on ehkä vielä pahempi. WhatdoIdo, people!??! Noista kuvista ei ehkä saa kamalasti tolkkua, kun ne on otettu peilin kautta, mutta se on tuollainen vähän jännän mallinen kaapu, tosi korkea kaulus, vähän maatuskakirjailua helmassa ja liehukehihat.

Sit: heheheheeeeeeee, meni vika oikeustieteiden tentti. Pershheeelleenhän se nyt vähän läjähti, mutta eipä tuo haittaa, läpi män oon aika saletti ja sepä riittää. Huomenna englanti, en aio kamalasti siihen stressata. Ja sit: dudes, I'm done!

Rappukuva eilisen kasariasusta:


Ja kun puhuin siitä toisesta mekosta, niin tässäpä se nyt olisi... meni vähän pelleilyksi se kuvien otto rapussa, eikä mitään järkevää syntynyt. Eipä tuosta kuvasta varmaan paljon tolkkua saa, mutta yrittäkääpäs kuitenkin. Mie tykkään siit kuiteskii.





Loppuun vuoden rajaus-palkinnon ansaiteva kuva pikku naapurin pojasta, jota hoidan silloin tällöin. Ehkä maailman söpöin napero, ja katsokaa miten siisti hellehattu ja lappuhaalarit! Oikeasti, vähänkö haluaisin itselleni tuollaiset seilorilappuhaalarit!

Melkein valmis

Arvatkaa kenellä on enää YKSI (1) tentti jäljellä, ja se ois sitten maisteri! Minulla, tralalalaaaa! Tai no ok, kaksi tenttiä, mutta toinen on englannin koe niin sitä ei silleenniinku lasketa. Viime viikolla oli kaksi tenttiä joista toinen meni vähän miten sattuu, mutta toinen menikin sitten ihan nappiin. Ensi keskiviikkona viedään viimeistä. Tai siis: viedään viimeistä jos päästään läpi. Kyseessä on leppoisa tunnin suullinen tentti kolmen eri oikeudenalan proffan edessä ja koealueena onkin sitten kahden viime vuoden ja yhden tämän vuoden luentosarjan materiaali sekä kahden tämän vuoden seminaarin materiaali. Eli mitä sitä nyt veikkaisi... joku 3000-3500 sivua? Mutta tämä perustuu siihen, että meillä on niin tavattoman hyvä ja laaja pohjatieto, ettei ole tarvinnut kuin vähän kertailla näiden kahden viime kuukauden aikana. Hah. Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka ei liikauta pikkurilliäkään ennen kuin on ihan pakko. Joten tentteihin luen viime tipassa ja jaksojen aikana teen tasan minimin. Joten ei ole tuo pitkäkestoinen muisti sisällöllä pilattu. Tästä pettämättömästä strategiasta olen nyt sitten saanut nauttia, kun olen itku kurkussa vääntänyt tuota sivumäärää päähäni, ja lukenut samalla kolmeen muuhun tenttiin. Mutta jos minusta leivotaan uunituore maisteri vielä tämän kesän puolella, niin mikään ei tunnu missään.

Tuossa edellisessä olikin sitten selitystä siihen, miksi minulla ei ole juuri kerrottavaa mistään, kun ei nyt ole elämääkään. Paitsi ostin sen yhden hyvin menneen tentin kunniaksi itselleni kaksi kesämekkotunikaa, molemmat -50% ja maksoivat siis yhteensä 40 euroa. Ei kamalan paha.

Tai olen minä jotain kivaakin tehnyt. Viime lauantaina (kyllä, tein viimeksi jotain kivaa viikko sitten. Miten niin säälittävää?) olin kaverini Fannyn synttäreillä. Fanny muuttaa pian, joten päästäkseen roinasta eroon hän oli keksinyt ihan sairaan hauskan leikin: meidän piti osua pullonkorkilla lasipurkkiin ja aina jos osui, sai mennä kalastamaan puutarhaan piilotetun muovipussin (yhdellä jalalla seisten), jonka sisällä oli joku yllärilahja (lue: jotain Fannyn vanhaa roinaa). Osassa säkeissä oli jotain ihan vihoviimeisintä hömppää, esim. Vanhoja VHS-kasetteja, mutta muutakin löytyi. Säkeistä löytyi sarjakuvalehtiä, cd:itä, Kiinasta tuotuja, käsinmaalattuja julisteita, koruja, ym. ym. ym. Minun pussukoistani löytyi seuraava välttämätön pehmoleluleijona laukku:

Sekä sarjakuvalehti ja lyijypaino. Siis lyijyinen, jumalattoman painava paperipaino. Mutta ovelana sumplijana vaihdoin lyijyisen paperipainon ja sarjakuvalehden yhden pojan (jonka nimeä en muista) onkimaan kaulakoruun, joka näyttää tältä:

Tässä on toinen ostamistani tunikoista. En sitten lähtenyt noissa flash dance trikoissa liikkeelle, nössöys iski. Vaan vedin päälle toiset leggingsit. Ja nyt kaikki leggingsikammoiset voivat pistää silmät kiinni, ettei turhaan tule sydänkohtauksia:

Yläosa (kauhean kivoilta näyttävät nuo oranssit rintsikan olkaimet tuolla alla...)

Alaosa

Kenkulit 70-vuotiaan mummon jaloissa. (No ei, oikeasti ne ovat minun jalassani, mutta kun ulkona on ollut tänään kolmisenkymmentä astetta, niin on pikkusen suonet pinnassa. Ei kovin kaunista katsottavaa...)

En ottanut toisesta tunikamekosta kuvia, vaikka se on kivempi. Ajattelin vähän säästää sitä, niin on sitten jotain mistä kertoa, kun ensi kerralla kirjoitan (ajattelin siis kirjoittaa ennen torstaita, koska torstaina tämä tipu lähtee kyllä ihan sikahunningolle, kun kerran on vika tentti takana ja noin).