Blues in the City

Katsoin juuri Sinkkuelämää-sarjan kuudennen tuotantokauden ja minulla on hassu olo. Tuossa tuotantokaudessahan Carrie on Pariisissa ja potee koti-ikävää. Jotenkin tutun ja turvallisen kaipuu tarttui minuunkin, vaikka olenkin jo ollut täällä jonkun aikaa ja ystäväpiiri ym. kuviot ovat vakiintuneet. En niinkään kaipaa Suomea, vaan ystäviäni ja elämäntapaani siellä (ja vähän myös suomalaista suklaata ja ruisleipää). Tosin tähän saattaa tietysti vaikuttaa se, että olen Suomessa aina lomalla, kun taas täällä velvollisuuksien (i.e. opintojen) parissa. Tosin tämä coup de blues saattaa olla seurausta vilkkaasta viikonlopusta, jonka jälkeen olen yhtäkkiä yksin. Perjantaina olin tyttökavereiden kanssa Pariisin yössä ja pääsin kotiin kello kuudelta. Lauantaina heräsinkin sitten yhdeltä iltapäivällä... Aika hyvä tulos mielestäni.

Kaksi kaveriani ovat ottaneet tavoitteekseen tustua joka viikonloppu yhteen Pariisin puistoista ja tänä viikonloppuna oli vuorossa Luxembourgin puisto, jonka vieressä asun. Sain siis kunnian liittyä tähän puistovalloitukseen ja lauantaina kolusimme pari tuntia tätä Kolmesta Muskettisoturistakin tuttua puistoa. En tullut ottaneeksi kuvia, täytynee korjata asia piakoin, kyseessä on meinaan sen verran hieno paikka. Kutsuin itseni kaverilleni lounaalle (kello viideksi...), ja sain samalla tuon kyseisen Sinkkuelämän tuotantokauden lainaksi. Sen parissa menikin sitten lauantaiyö, kun vihdoin päädyin ”lounaalta” kello kahden aikaan aamulla kotiin. Viikonloput onnistuvat aina sekoittamaan päivärytmini täydellisesti! Pääsen nukkumaan kello kolmen ja kuuden välillä ja herään kello yhdentoista ja kahden välillä. Maanantaiaamut ovatkin sitten rattoisia... Toivottavasti tämä kuulostaa jonkun muunkin mielestä tutulta, enkä ole aivan yksin rappiolla!

Luxembourgin puiston puurivit ovat pelottavan suoria!

Mika ja alex, puistokävelyseurani.

Sinkkuelämää on siitä inhottava sarja, että sitä katsoessa haluaa aina lähteä ostoksille! Tai oikeastaan minun ei niinkään tee mieleni lähteä ostoksille, kuin omistaa kaikki maailman ihanat vaatteet. Tosin en ole ihan varma olisivatko luomukset yhtä hyvännäköisiä minun päälläni (koko 38) kuin Carrien päällä (koko 32). Oijjoijoi, mutta katsokaa nyt näitäkin kuudennen tuotantokauden kuvia! Ah! En tiedä missä käyttäisin kaikkia noita ihania mekkoja, mutta väliäkö sillä!

http://www.hbo.com/city/look/

Haluaisin vielä pikaisesti purkaa mieltäni yhdestä yhteiskunntamme syvimmistä ongelmista: miksimiksimiksimiksimiksi kaikkein ihanimmat kengät ovat korollisia? Tai oikeastaan kysymykseni on väärin aseteltu. Miksi korot tekevät kengistä usein niin paljon kivemmat kuin korottomista? Olen pitkä. En mikään ihan tolkuttoman pitkä, mutta pitkä kuitenkin. Korot jalassa olen pidempi. En siis ikinä käytä korollisia kenkiä. On vääryyttä, että on olemassa niin paljon kauniita korollisia kenkiä, katsokaa nyt Sinkkuelämää-tyttöjenkin jalkoja. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että naisen tulee aina käyttää korkoja (terveisiä Riikalle... =), mutta en mielelläni kulje Pariisissa ”171 senttiä+korot”-pitkänä, kun suurin osa väestöstä on puolet siitä. (Kylläkyllä, Pariisissa suurin osa ihmisistä on noin 85-90 senttisiä. Täällä ei olla kovin pitkiä =).

Mutta katsokaa nyt näitäkin sulottaria... Ja kaikki alennettuja www.laredoute.fr :ssä. Pyh.

Vielä lauantaipäivän asu pikaisesti: Ruskeaa ja valkoista. Neule Mangosta (Pariisi), toppi Promodista (Pariisi), farkut Vero Modasta, Converset jostain.Laukku kirpparilta (minulla on tästä isompi –ja kivempi- versio, jonka olen saanut isoäidiltäni, mutta jota yritän vähän varoa), korvikset H&M ja kaulakoru Nizzasta, jostain pikkukaupasta. Pahoitteluni kuvien laadusta, ne on otettu kännykällä. Kamera oli hukassa, mutta löytyi onneksi (kaapistani). Ja saatuani Suomesta hitusen huolestuneen puhelun tämän kuvan johdosta, haluaisin tarkentaa etten ole raskaana, enkä edes kovasti lihonut. Paita vain roikkuu hassusti (yeah, right.)

Ja perjantain, vaikk'ei tästä juurikaan saa selvää (tämäkin on kännykällä otettu kuva): Paita Kookaï, pikee Zara, koru italialainen pikkutori, Farkut Esprit ja ne samat vanhat JonaK:n saappaat Pariisista.