Melkein valmis

Arvatkaa kenellä on enää YKSI (1) tentti jäljellä, ja se ois sitten maisteri! Minulla, tralalalaaaa! Tai no ok, kaksi tenttiä, mutta toinen on englannin koe niin sitä ei silleenniinku lasketa. Viime viikolla oli kaksi tenttiä joista toinen meni vähän miten sattuu, mutta toinen menikin sitten ihan nappiin. Ensi keskiviikkona viedään viimeistä. Tai siis: viedään viimeistä jos päästään läpi. Kyseessä on leppoisa tunnin suullinen tentti kolmen eri oikeudenalan proffan edessä ja koealueena onkin sitten kahden viime vuoden ja yhden tämän vuoden luentosarjan materiaali sekä kahden tämän vuoden seminaarin materiaali. Eli mitä sitä nyt veikkaisi... joku 3000-3500 sivua? Mutta tämä perustuu siihen, että meillä on niin tavattoman hyvä ja laaja pohjatieto, ettei ole tarvinnut kuin vähän kertailla näiden kahden viime kuukauden aikana. Hah. Minä olen sitä ihmistyyppiä, joka ei liikauta pikkurilliäkään ennen kuin on ihan pakko. Joten tentteihin luen viime tipassa ja jaksojen aikana teen tasan minimin. Joten ei ole tuo pitkäkestoinen muisti sisällöllä pilattu. Tästä pettämättömästä strategiasta olen nyt sitten saanut nauttia, kun olen itku kurkussa vääntänyt tuota sivumäärää päähäni, ja lukenut samalla kolmeen muuhun tenttiin. Mutta jos minusta leivotaan uunituore maisteri vielä tämän kesän puolella, niin mikään ei tunnu missään.

Tuossa edellisessä olikin sitten selitystä siihen, miksi minulla ei ole juuri kerrottavaa mistään, kun ei nyt ole elämääkään. Paitsi ostin sen yhden hyvin menneen tentin kunniaksi itselleni kaksi kesämekkotunikaa, molemmat -50% ja maksoivat siis yhteensä 40 euroa. Ei kamalan paha.

Tai olen minä jotain kivaakin tehnyt. Viime lauantaina (kyllä, tein viimeksi jotain kivaa viikko sitten. Miten niin säälittävää?) olin kaverini Fannyn synttäreillä. Fanny muuttaa pian, joten päästäkseen roinasta eroon hän oli keksinyt ihan sairaan hauskan leikin: meidän piti osua pullonkorkilla lasipurkkiin ja aina jos osui, sai mennä kalastamaan puutarhaan piilotetun muovipussin (yhdellä jalalla seisten), jonka sisällä oli joku yllärilahja (lue: jotain Fannyn vanhaa roinaa). Osassa säkeissä oli jotain ihan vihoviimeisintä hömppää, esim. Vanhoja VHS-kasetteja, mutta muutakin löytyi. Säkeistä löytyi sarjakuvalehtiä, cd:itä, Kiinasta tuotuja, käsinmaalattuja julisteita, koruja, ym. ym. ym. Minun pussukoistani löytyi seuraava välttämätön pehmoleluleijona laukku:

Sekä sarjakuvalehti ja lyijypaino. Siis lyijyinen, jumalattoman painava paperipaino. Mutta ovelana sumplijana vaihdoin lyijyisen paperipainon ja sarjakuvalehden yhden pojan (jonka nimeä en muista) onkimaan kaulakoruun, joka näyttää tältä:

Tässä on toinen ostamistani tunikoista. En sitten lähtenyt noissa flash dance trikoissa liikkeelle, nössöys iski. Vaan vedin päälle toiset leggingsit. Ja nyt kaikki leggingsikammoiset voivat pistää silmät kiinni, ettei turhaan tule sydänkohtauksia:

Yläosa (kauhean kivoilta näyttävät nuo oranssit rintsikan olkaimet tuolla alla...)

Alaosa

Kenkulit 70-vuotiaan mummon jaloissa. (No ei, oikeasti ne ovat minun jalassani, mutta kun ulkona on ollut tänään kolmisenkymmentä astetta, niin on pikkusen suonet pinnassa. Ei kovin kaunista katsottavaa...)

En ottanut toisesta tunikamekosta kuvia, vaikka se on kivempi. Ajattelin vähän säästää sitä, niin on sitten jotain mistä kertoa, kun ensi kerralla kirjoitan (ajattelin siis kirjoittaa ennen torstaita, koska torstaina tämä tipu lähtee kyllä ihan sikahunningolle, kun kerran on vika tentti takana ja noin).