Ja tässä huonoja kännykkäkuvia pyöräretkeltämme Lauran kanssa:
Kaupunkipyörärivi. Tämä näky on kiva, jos etsii kapupunkipyörää. Mutta superärsyttävä, jos yrittää etsiä paikkaa johon saisi palautettua pyörän.
Minä
Laura
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Ensi viikolla täälläkin on lämmin!
Koska tällä viikolla ei todellakaan ole ollut. Ja Plääh, on ollut kyllä kirjoitusinspis ihan sikahukassa viime aikoina. Jotenkin tuo päivästä toiseen kirjastolla kököttäminen vie vähätkin voimat. Iltaisin tuijotan joko yksin tai jonkun kaverin kanssa pää tyhjänä leffaa tai sarjaa. Voguekin on vielä selailuasteella, enkä ole kolunnut sitä perusteellisesti. Mutta nyt on vihdoin jotain kerrottavaa. Sain näin puolitoistavuotta myöhässä oikein todelisen pariisilaiskasteeni: olin teatterissa, uuden näytöksen ensi-illassa kutsuvieraana. Tosin mistään hirmuhienosta bling blingistä ei ollut kyse, vaan modernin teatterin pienen salin näytöksestä. Mutta shampanjaa oli silti tarjoilla näyttelijöiden, ohjaajan ja muun näytösväen ja toimittajien kanssa=) Ja näytelmäkappalekin oli hyvä, erityisesti ohjaus ja näyttelijät olivat vaikuttavia. Ja eilen olin katsomassa toista kertaa Sinkkuelämää, sillä kröhöm tuota noin. Olin luvannut Lauralle meneväni katsomaan SATC:n hänen kanssaan. Paitsi en malttanut odottaa, ja kävin jo viime viikonloppuna Sophien kanssa. Joten oli pakko olla lojaali ystävä ja käydä taas ihailemassa Carrien ja kumppaneiden vaatteita. Elokuva oli kiva toisellakin katsontakerralla. Mutta ei se juonellisesti sen suurempia ahaa-elämyksiä tuottanut. Alla Kakkoskierroksen Sex and the City-look (tuo militanttimeininki) sekä pre-Sex and the City drinkit. Ja muut asut vaan on=).
Ja tässä huonoja kännykkäkuvia pyöräretkeltämme Lauran kanssa:
Kaupunkipyörärivi. Tämä näky on kiva, jos etsii kapupunkipyörää. Mutta superärsyttävä, jos yrittää etsiä paikkaa johon saisi palautettua pyörän.
Minä
Laura
Ja tässä huonoja kännykkäkuvia pyöräretkeltämme Lauran kanssa:
Kaupunkipyörärivi. Tämä näky on kiva, jos etsii kapupunkipyörää. Mutta superärsyttävä, jos yrittää etsiä paikkaa johon saisi palautettua pyörän.MinäLaura
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Shortsiasusi on kyllä söpö.:) Täällä sataa ihan simona vettä!:s
Upee asu;) Hitsit, nyt tuli kyllä kauhee ikävä Pariisiin, kun selailin blogiasi. Elämäni onnellisimmat päivät vietin Pariisissa. Vaikka en siellä ollutkaan pitkää aikaa.
Kiva blogi sulla! Sinkkuelämää leffa oli munkin mielestä hauska ja viihdyttävä, joten eiköhän sen kahteen kertaan katsasta :)
Ihanat asut! tätä blogiasi on tosi kiva lukea, itsekin haaveilen ulkomaille muuttamisesta :)
vai olit sinä aiemmin Nizzassakin? kuinka kauan ja missä päin? minä kävin helmikuussa siellä vanhassa kaupungissa ja kaikkea siellä sattui.. Onkos kovin erilainen Pariisiin verrattuna? kummasta sinä olet tykännyt enemmän?
moumou:nänäääää, kun lähdin kirjastolta kello seitsemältä oli 29 astetta lämmintä, tralalanlallallallaaaa!!
smokey eyes: Kiitos=) ja minä viihdyn myös ihan hitsin hyvin täällä. Ei sitä aina tarvitse viipyä pitkään rakastuakseen johonkin paikaan, nimim. viikko korsikalla...
antonia: kiitos! Ja kyllä se kesti toisenkin katsomiskerran,mutta siinä missä joissain tosi syvällisissäleffoissa jokaisella kerralla aukeaa vähän enemmän juttuja, niin sinkkuelämää ei kyllä tuottanut mitään mielettömiä mullistuksia. Tosin, en sitä siltä kaipaakaan!
*~sl: kiitos! ja kannattaa toteuttaa se ulkomaille muuttamishaave. Lähde vaikka vain puoleksi vuodeksi tai muutamaksi kuukaudeksi, jos pystyt. Se aika menee naurettavan nopeasti ja kotiin on aina ihanampi palata. Kylläpäs kyselit vaikeita... Asuin Nizzassa kahdessa paikassa. Ensin Zone piétonin (kävelykadun) vieressä, ja sen jälkeen Musiciens-korttelissa, boulevard Victor Hugon poikkikadulla. Ja oli kyllä tosi erilainen kuin Pariisi. Vitsit, en ehkä osaa edes selittääkään. Pariisi kuhisee ja kuohuu jatkuvasti, Nizzassa elämänmeno on paljon raukeampaa ja rauhallisempaa. Kesällä paikka kuhisee turisteja, englantia kuulee lähes enemmän kuin Ranskaa. Pariisi on sen verran isompi, että turistit sekautuvat ranskalaisiin. Ihmiset ovat erilaisia, nizzassa kaikki joilla on rahaa tuovat sitä kovasti esille (esim. merkkivaatteet loikkivat silmille), kun taas pariisilaiset ovat hienostuneempia. ilma nyt on tietenkin ihan erilainen, ruoka ja arkkitehtuuri. mutta ehkä tuo elämänrytmi ja ihmisten stressiaste on isoin muuttuja.
En oikein tiedä kummasta pidän enemmän, molemmat ovat erilaisia. Ehkä Pariisi sopii minulle kuitenkin tällä hetkellä enemmän, mutta kyllä Nizzan ilmoja on talvisin ikävä!
Löysin blogiisi nyt ja täytyykin ruveta tilaamaan, sillä tämä on tosi kiva blogi! =)
Hei, mäkin oon käynyt katsomassa Sinkkarit kahteen kertaan ja luulin että olen poikkeava. :) Juu, toka kerralla mäkin vaan ihan kaverin seurana... Musta se oli toisella katsontakerralla parempi. Kun ei tarvinnut enää jännittää loppuratkaisua niin saattoi vain nauttia!
Heh minun käsitykseni Nizzasta on aika erilainen, helmikuussa siellä oli oikeasti tosi kylmä :o palelin sisälläkin, satuttiin vuokraamaan italialaisilta tosi surkea asunto sieltä vanhasta kaupungista Cafe de Turinin läheltä jos huomasit siellä sellaista no kumminkin sieltä place Garibaldin läheltä. Minua henk.kohtasesti ärsytti ihan mielettömästi kaikki jotka melusivat läpi yöt ja kulkivat tai jäivät siihen talon eteen riehumaan.
Lueskelin blogiasi vähän sieltä ja täältä, mielenkiintoista :) en sattunut huomaaman, kuinka monta vuotta opiskelet siellä ja mitä? varmaankin yliopistossa. Oletko ajatellut tulevaisuudessa mahdollisesti jäädä sinne vai ehdottomasti palata Suomeen?
Olen jo pidemmän aikaa tätä blogia lueskellut ja on kyllä suosikkini!
Mua kiinnostais kanssa se, että miten olet päätynyt Pariisiin opiskelemaan oikeustiedettä, onko se kovin hankalaa jne.? Itsellä tässä pari armon päivää vielä ennen täkäläisen tiedekunnan pääsykokeita ja heikolta näyttää, ulkomailla opiskelu voisi tulla kyseeseen sitten ensi vuoden haussa...
Pariisi on kyllä hieno kaupunki, olin itse vuoden Annecyssa vaihdossa ja tuli Pariisissa käytyä muutamaan kertaan. Itse kyllä tykkään eniten Lyonista, se on vielä hallittavan kokoinen ja kaikki ranskiskaverit on siellä :).
tautou: kiitos ja kiva=)
nina: jep, kyllä se toisenkin katsontakerran kesti...ja luulen, että me kahdella katsontakerralla jäämme pitkälle tosi fanejen jälkeen=). Muistaakseni Titaniciakin kävivät jotkut katsomassa kymmeniä kertoja, saapi nähdä johtaako SATC samanlaiseen hysteriaan...
~sl: joo, no se kyllä täytyy myöntää, että Ranskassa on tosi huonosti eristetyt asunnot. Tai oikeastaan, Pohjoismaissa on tosi hyvin eristetyt asunnot. Ei tarvitse mennä kuin Englantiin, niin kämpissä on tosi paljon kylmempi. Ja helmikuu ei kyllä ole Nizzassa mikään ihanne vuodenaika. Mutta Nizzan helmikuuta kestää Pariisissa marraskuusta maaliskuuhun ja nyt kesäkuussakin satelee. Kun Nizzassa huhtikuussa alkoi jo olla oikeasti lämmin. mutta kaikkialla lienee lähinnä kyse ihmisistä ja kavereista. Nizzassa minulla oli loppupeleissä ihana kaveriporukka, joka teki siellä asumisesta ihan mahtavaa. Onneksi iso osa on muuttanut Pariisiin=) Voi, anna toki Nizzalle toinen mahdollisuus ja käy siellä joskus toukokuussa tai kesäkuussa! On se sen arvoista. ja käykää vähän reissailemassa lähikylissä ja noin. Sääli, jos alueesta jää vain kurja muisto, siellä on paljon kivaa! Mutta kieltämättä, näköalosita huolimatta, jos ei asunnossa/hotellissa ole kaksinkertaisia ikkunoita, kannattaa ehkä pyytää ikkunat pihan puolelle...
saara: kiva, kiitos=) Ensinnäkin, Lyonissa on hyvä oikis, eli jos Ranskassa opiskelu kiinnostaa, se ei ole mitenkään huono vaihtoehto. Plus niillä on jota kuinkin kattava vaihtoyliopistoverkostokin (esim. kaverini Lyonista oli vuoden Bostonissa vaihdossa), joten siinäkin mielessä ihan hyvä vaihtoehto. Ranskassa kaikki pääsevät sisään (kannattaa tosin ottaa selvää tarvittavista lippulapuista ja käännöksistä hyvissä ajoin selvää), mmutta pari ekaa vuotta ovat aikamoista raatamista. Opiskelu on pari ekaa vuotta aika sanelumeininkiä massasaleissa. Meitä oli ekana vuonna 1200, tokana 400. Tosin moni ihan suosiolla lopettaa kesken, ekasta vuodesta pääsee kyllä läpi kun vaan jaksaa tehdä töitä. Iso osa tippuu matkan varrella pois, niin että loppuvaiheessa salit ovat tosi paljon tyhjempiä. Itselläni on nyt viimeinen, eli viides vuosi loppumaisillaan. Ja nyt viidentenä vuonna olen maisteriohjelmassa, johon on valittu 14 ihmistä ja kaikki tunnit ovat oikeastaan maksimissaan 20 ihmisen seminaareja. Eli opintojen luonne muuttuu opintojen edetessä...
mutta tsemppiä nyt ensiksi kotimaisen tiedekunnan pääsykokeisiin, toivottavasti menee hyvin!
Lähetä kommentti