Synttäripiknik ja päätösjaksoja

Oi, oliko vähän kiva päivä eilen! Tai oli ja ei, miten sen nyt ottaa. Ensin tajusin, että tililläni on... miinus 394 euroa. Kivakivajee. Sitten kävi ilmi, että sähköyhtiö oli ”vähän” arvioinut väärin sähkönkulutukseni, ja nostanut 270 euroa. Sillä saa aika paljon sähköä 15 neliöön. Soitin sähköyhtiöön ja saan rahat takaisin heinäkuussa. Nyt ryhdyn siis suureen taistoon EDF:ää vastaan (jolla on muuten maailman huonoin palvelu), jotta ääliöt palauttaisivat rahani aikaisemmin. Huh. Mutta kivaa oli se, että oli Lauran synttärit. Ja sehän tarkoitti tietenkin aamushoppausta Laurien kanssa lähikulmillani Lauran synttärilahjaa etsiessä (Laura ja Laurie. Jep.). Ostimme neidille kolme toppia. Olisihan sitä voinut olla vähän omaperäisempikin, mutta tiesimme, että kaikki mitä löysimme miellyttäisi. Yhden nappasimme Espritiltä ja kaksi H&M:stä. Minuun iski aikamoinen shoppauskärpänen, mutta tilini miinus 394 luvut mielessäni, en ratkennut kertaakaan. Hankimme myös piknik-tarvikkeita ja suuntasimme Luxembourgin puistoon. Namnamnamnam.
Alla Laurie, Laura ja mansikkatorttu:


Ja voi hyvät ihmiset, illalla katsoimme viimeiset Desperate Housewives jaksot! Mitämitämitä? Mitä ratkaisuja! Ääh... Tekisi niin mieleni vauhkota niistä enemmänkin, mutta en viitsi pilata heidän iloa, jotka eivät vielä ole saaneet tätä loistosarjaa päätökseen. Mutta OMG (kuten me suomalaiset sanomme)... Kun pääsin kotiin katsoin Gossip Girlin päätösjakson ja OMG taas kerran! Mitä ihmettä sitä tarvitsee järkyttää pienen katsojan mieltä valitsemalla loppuratkaisuja, jotka eivät vastaa odotuksia. Tosin Gossip Girlistä en ollut yhtä kauhuissani, koska sarja ei suoraan sanottuna ole mielestäni mitenkään erityinen, katson sitä lähinnä vaatteiden ja asusteiden takia – kuten luultavasti 80 prosenttia muistakin katsojista. Ja voi näitä asuja, taas kerran!



Pidin suuresti Vanessan asusta, mutta eipä siitä löytynyt yhtään kuvaa edestä päin, kun Vanessa ei ole yhtä stara kuin nuo kaksi muuta.



Kuvat täältä

Ja vielä viimeiseksi: Pariisissa on ravintola nimeltään "Dans le Noir", joka tarkoittaa suomeksi ”pimeässä”. Konsepti on todella omaperäinen ja mielenkiintoinen: kaikki tapahtuu mitä absoluuttisimmassa pimeydessä, joten ruokailu ja kaikki muukin tehdään tunnustelemalla ja ruokavaihtoehdoissa täytyy vain luottaa tarjoilijoiden sanaan. Henkilökunta on sokeaa ja paikan ideana onkin tutustuttaa meidät ”näkevät” sokeiden maailmaan, jotta voisimme hetken ymmärtää minkälaista olisi elää näkemättä mitään. Ruokasalissa ei saa liikkua ilman henkilökunnan apua. Roolit siis käännetään ylösalaisin: normaalisti näkökykyisistä tulee riippuvaisia sokeiden avusta. En ole itse vielä ehtinyt (tai ollaanpa nyt rehellisiä: saanut aikaiseksi) paikan päälle, kirjoitan enemmän kokemuksesta, kun jonain päivänä oikeasti käyn siellä syömässä. Ravintolan menestyksen johdosta toinen samanlainen on nykyään jo Lontoossakin.


Ihmisiä menossa sisään ravintolasaliin sokean oppaan ohjaamana:

P.S. 1 On muuten hemmetin kiva kirjoittaa maailman tyhjänpäivisimmistä asioista j alatailla jotain hömppäkuvia Gossip Girlistä, kun ympärillä istuu hirveän tärkeän näköistä väitöskirjantekijää, jotka juuri ja juuri suvaitsevat sanoa "hei" meille pienille tuleville maisteriparoille. Tekisi niin mieli vinkaista, että "Tulkaapa tyypit katsomaan mitä syväluotavaa tämä bimbo tekee"!
P.S.2 Hätähuuto: kun lataan bloggeriin kuvia, saan vain hyperlinkin tai jonkun muun hienon nimisen litanian eteeni, eli en pääse yhtään muokkailemaan kuvia. Mikä avuksi?