Mitään en saa aikaiseksi...

Päiväni kuluvat tällä hetkellä jota kuinkin näin: herään noin kello kahdeksan, aamiainen ja muu trallallanlaa, jonka jälkeen kirjastolle. Istun kirjastolla erinäisiä taukoja lukuunottamatta noin kello seitsemään. Tämän jälkeen vatsani mouruaa kurjasti ja raahustan kotiin syömään ja katselemaan sarjoja ja muuta hömppää. Että ei blogini nimi turhaan ole "Urbaanielämää Pariisissa", on tämä meno sen verran hurjaa ja urbaania. Viime aikoina olen katsonut seuraavat kotkotukset: melko yllätyksettömän Grey's Anatomyn päätösjakson, huonon "Good Luck Chuck" - elokuvan (pidän kyllä välillä ääliöhuumorista, mutta ohhoh...), hauskan "Paksuna" - elokuvan (en juuri ole fanittavaa ihmistyyppiä, mutta Katherine Heigl on kyllä ihan nätti), romanttisen "Playing by heart" - elokuvan (Iiiihhana Sean Connery) ja tänään aion katsoa "Paris, je t'aime". Voinpahan vähän fiilistellä kuinka makeassa paikassa asun, jos joskus sattuisin työntämään nenääni ihmisten ilmoille.

Yllättävän hyvän "Paksuna" - elokuvan tapahtumakuva.


Playing by heart-elokuvassa on aikamoinen tähtikaarti: Sean Connery, Gillian Anderson, Angelina Jolie, Ryan Philippe, Gena Rowlands...
Kuvat

Mikä ihme muuten suomalaisia elokuvien nimiä vaivaa? Tuo Playing by Heart on suomeksi "Rakkauden kuusi oppituntia". The Notebook on "Rakkauden sivut" (ok, näen kyllä logiikan, mutta silti. Rakkauden sivut, voiko kuulostaa elokuva tylsemmältä?), 27 Dresses "Hääkuumetta", jne. No juu.

Olin eilen lähdössä ulos. Siis ihan oikein tosissani olin, meinasin ja halusin kovasti. Mutta kotiin päästyäni totesin, että en todellakaan jaksa. Pariisissa on torstaisin paljon "After work" - bileitä. Kello 19 ja kello 21 välillä sisäänpääsyn hinnalla (noin 15-20 euroa) on tarjoilla buffet ja open bar. Eli ruokaa ja juomaa. Eli minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla ensimmäisenä lasi ja lautanen kourassa klubeissa jonottamassa. Vaan enpä ole vielä kertaakaan saanut sitä aikaiseksi. Eilen piti testata, mutta saimme kaikki kolme, joiden menojalka alunperin vipatti sellaisen väsymys kohtauksen, että mitään ei kyllä pystynyt tekemään. Kutsutimme itsemme Laurien kanssa Sébastienille ja sinne suuntasinkin nenäni hyvän ruuan ja seuran perässä.



Flyerit täältä

Jäipi biletys tälle päivälle ja after workit (taas kerran) ensi torstaille. Olin toisen kaverini Sébastienin luona syömässä ja istumassa iltaa. Missasimme viimeisen metron, joten turvauduimme kaupunkipyöriin. Jos satutte tulemaan Pariisiin ja jos satutte olemaan liikenteessä suhteellisen promilletoomina kello yhdentoista ja kello viiden välillä yöstä, suosittelen kaupunkipyörien kokeilemista. Liikenne on silloin laantunut ja Pariisi yöllä pyörän selässä on aika mahtava. Poljin Seinen vartta, ihan rannassa, jonne autot eivät pääse. Rannat olivat täynnä nuoria, joista osa istuskeli, osa jutteli, osa söi, osa joi. Osa jonglöörasi tulella ja osa leikki koirien kanssa. Ei ole vähään aikaan harmittanut niin paljon kuin tänään kotiin ajaessani, ettei sattunut kamera mukaan.