Hirmu hyvin käytetyt 50 euroa ja käsikirjoittajien lakko

Tämän kevään opintojeni kannalta parasta on ollut käsikirjoittajien lakko Yhdysvalloissa. Grey’s, Desperate ja Gossip Girl eivät ole houkutelleet minua turhaan pois kirjojen äärestä (onneksi olen löytänyt muita houkuttimia. Olisihan se nyt järjetöntä oikeasti keskittyä pitkiä pätkiä kerralla lukemiseen). Viime vuonna tenttikautena katsoin joka ilta ja aamu kaksi jaksoa joko Las Vegasia tai Grey’s Anatomya tai Weedsiä. Sarjat loppuivat nopeasti ja ihana ”jakso kerran viikossa” -tahti sai minut rauhoittumaan. Ja lakon aikana jaksoja tuli ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Mutta nyt niitä pukkaa kuin sieniä sateella, ENKÄ MINÄ SAA ENÄÄ MITÄÄN AIKAISEKSI! People, let’s strike again ja annetaan ihmisille opiskelurauha, joohan joohan? En nuorempana ollut mikään sarjaihminen. Lähinnä sen takia, että harrastin niin järjettömiä määriä ensin voimistelua ja sitten tanssia, etten ikinä pystynyt seuraamaan mitään sarjaa säännöllisesti. Paitsi sunnuntaisin, jolloin katsoinkin kaiken mitä tv:stä tuli. Olin Viiden jutun ja Dawson’s Creekin ykkösfani (hehe, katsoin juuri muutama päivä sitten yhden Dawsonin jakson ja on se Dawson kyllä vähän vanhan näköinen lukiolaiseksi...). Sitten loppui tanssi, muutin Ranskaan, opiskelut alkoivat – ja löysin sarjat. Kolmannen vuoden puolessa välissä, jättitenttiputken aikana yksi kaverini lainasi minulle kaikki Frendien tuotantokaudet. Katsoin kahdessa viikossa joka ikisen Frendit-jakson. Eivätkä muuten menneet ne tentit ihan putkeen... Olin melkein helpottunut, kun vihdoin sain sarjan päätökseen. Sitten tulivat Desperate Housewivesit, ja viimeisenä Grey’s. Grey’s Anatomyn jälkeen mikään ei ole enää kolahtanut samalla lailla. Weeds on ihan kiva, How I Met Your Mother hauska, Couplingissa on todellista potentiaalia. Mutta mikään ei ole sellainen ”pysy kotona, älä vastaa puhelimeen, feidaa koko maailma” – tyyppinen elämys. Ja hyvä niin. Tämä kaikki sanoakseni, että käsikirjoittajien lakko on ilmeisesti loppunut ja minä kyttään joka päivä kuin haukka milloin uusia jaksoja ilmestyy.

Toinen juttu: jos minulla olisi 50 euroa ylimääräistä rahaa, miten voisin käyttää sen?
H&M:ltä saisin kaikki nämä:






Ja San Marinasta nämä:


Voisin myös:
- käydä ravintolassa syömässä kunnon menun viineineen päivineen
- maksaa klubista riippuen 3-5 kertaa klubin sisäänpääsyn ja saada sisäänpääsymaksuun sisältyvän juoman
- Käydä kuusi kertaa leffassa (Sex&the City tulee 28.5., voisin joko käydä katsomassa sen kuusi kertaa, tai sitten...hmmm... Sex&the city, 27 dresses, Into the Wild, The Other Boleyn Girl... ja kaksi varastoon.)
- ostaa törkyhienon synttärilahjan Lauralle
- käydä kampaajalla
- vaikka mitä muuta kivaa.

Ja en sitten tullut tehneeksi mitään näistä, vaan ostin nämä:


Vasemmalla supertiivistettyä kansainvälistä julkisoikeutta, oikealla kansainvälistä talousoikeutta.
Ärsyttää niin paljon, että oli pakko ottaa niistä kuva. Ei siinä sinäänsä mitään, kyllä materialistiminäkin käsittää (hetken inttämisen jälkeen), että välillä täytyy panostaa pennosia korkeampien tavoitteiden puolesta (ai siis että korkeampien tavoitteiden kuin nuo San Marinan kengät? Niin siis että sellaisiakin on?), joka tässä tapauksessa on siis opiskeluni –eli siis oppimiseni, henkinen kehittymiseni, intellektuellin nirvanan saavuttaminen, tai jotain (yritän todistella itselleni, että oikeasti joku pieni osa minusta on onnellinen tästä hankinnasta). Mutta kun nero minä ajatteli jo puolitoistavuotta sitten, kun ensimmäisen kerran noita kirjoja rupesi tarvitsemaan, että eeehei, emmäää ny viiti niitä ostaa. Säästänpähän vähän ja lainaan sitten tentteihin kirjastosta + täydennän muistiinpanoilla. Se oli ihan hirmukiva idea, mutta kun saman idean saaneita oli useampia: toiseen tyhmään kirjaan on kahden kuukauden jono ja toiseen kuukauden. Ei paljoa auta, kun tentti on puolentoista kuukauden kuluttua. Nyt olen kärvistellyt puolitoista vuotta valokopioimalla (olen varmaan kopioinut molempia opuksia jo parinkympin edestä) ja lainailemalla noita kirjoja sieltä sun täältä – kunnes tajusin puolitoista kuukautta ennen kuin opintoni loppuvat, että oikeasti tarvitsen nuo molemmat lopputenttilukemiseen. Kyllä nyt on fiksu olo.