Brassityttöjen kanssa

Huoh.

Luennot ovat alkaneet ja on pakko sanoa, että opetuksen taso on kyllä jotain aika mieletöntä. Ihan huippuproffia jotka ovat tosi stimuloivia ja innostuneita työstään. Itse tosin aloitin lukukauden tiputtamalla aika määrän kursseja pois.

Yksi proffa aloitti luennon sanomalla, että joutuu valitettavast olemaan poissa yhden kerran, eli joudutaan pitämään jonain päivänä neljä tuntia luentoja putkeen. Kaksi viimeistä tuntia pidetään Herra Professorin kotona, jonka jälkeen vuorossa on epävirallista juhlintaa. Siis jos opiskelijoille sopii. Hmm, sopiikohan?

Perjantaina oltiin aivan mielettömän hienossa ravintolassa brassityttöjen, Antonion, Noran ja Noran poikaystävän kanssa. Täällä on meneillään ”ravintolaviikot”, eli 35 dollarilla söimme menun, joka tavallisesti maksaa lähemmäs 200 dollaria. Menulta löytyi mm. Kobe-härkää. Ja kyllä, 35 dollaria.

Mahtava tarjoilijamme, joka yritti aluksi kaiken kälätyksen keskellä selittää aterioidemme hienouksia. Hän lähes luovuttui loppua kohden, mutta pysyi yllättävän hyväntuulisena.

Lauantaina olimme lattarityttöjen järjestämässä illanvietossa tyttöjen asuntolan alakerran ”bilesalissa”, jonka jälkeen suuntasimme Brooklyniin kattobileisiin. Sieltä matka jatkui lattarikemuihin pieneen klubiin Brooklynissä. Oli eri lystiä. Tänään olen lueskellut Washington Square Parkissa, kopioinut luentomuistiinpanoja koneelle ja seuraavaksi suuntaan opiskelukaverini synttäreille. Asuntoni vieressä on muuten MAAILMAN parasta falafelia. Ja hinta 2,5 dollaria. Näillä mennään.

P.S. HYVÄ KIMI!!

Life around the clock

Studytime:

Dinner time:



Travel time:

Smile and try to act normal time:

Fail:



PARTY TIME!!

NY bussista ja juhlia taas kerran

Olen NIIN helpottunut, luennot alkavat tänään, joten juhlaviikot loppuivat ainakin päiväksi - tosin huomiselle on taas tiedossa kaikenlaista, saa nähdä jaksanko enää mennä (hahhah).

Note to self: älä enää IKINÄ suostu samaan kuvaan brassityttöjen kanssa. Sitä jotenkin vähän näytä skandinaavihiireltä noiden lattarimissien rinnalla.





Sunnuntaina meillä oli koulun järjestämä bussiajelu downtownissa, joka päättyi aikamoiseen juhlaillalliseen Hudson Riverin rannalla olevassa Chelsea Piers - tilassa. Tila oli valtava, näkymät mahtavat, meitä tervehdittiin ovella oluttarjottimilla (sampanja on liian kallista opiskelijoille, ruokaa ja juomaa oli vaikka kuinka kamalasti ja oli paikan päälle raahattu meille DJ:kin. Tosin kestit loppuivat kello 10, joten tanssilattia ei ollut mitenkään tappavan täynnä.




Bilepaikan terassilta, kuva Noemi Blumber.


Kuva samalta.

Maanantaina oli kaiken maailman tervetuliaissälää ja taas kerran meille tarjottiin lounas ja aivan mieletön juusto-hedelmä-vihannes cocktail iltapäivällä, toki viinin kera. Onneksi ONNEKSI meillä on ilmainen sali ja uima-allas ja kaikki pelikentät, muuten tulisin täältä valehtelematta 10 kiloa lihavampana. Tosin tässä ihan lähisalilla tytöt vain juoksevat matoilla tai polkevat stepperillä, "painonnostosalissa" (i.e. peruskuntosalilaitteet) näkyy vain aivan JÄRJETTÖMÄN kokoisia miehiä. Nyt luennolle!


P.S. Pahoitteluni kuvamäärästä, kyllä tämä pian rauhoittuu, kun en enää raahaa kameraa ihan joka paikkaan :)

Ei PYSTY enää

Rikki. Minä olen rikki. Puhki. Poikki. Väsynyt. Enkä enää jaksa juhlia. En jaksa, en jaksa, en jaksa. Vaan pakko on. Huh.

Eilen meni taas viihdevaihteella koko ilta. Meillä oli intro kurssin tentti perjantaina, jota kukaan ei tainnut ottaa asiaan kuuluvalla vakavuudella. Kahden tunnin tehopäikkäreiden jälkeen kävin salilla, joka on ihan tässä vieressä. Sieltä selvittyäni lähti ilta taas käyntiin: ensin lähibaari ja sitten klubiin. Vettä tuli kaatamalla, kun lähdimme klubista. Oli aika tunnelmallista juosta kaatosateessa taksin perässä New Yorkissa. Onneksi oli lämmintä. Pääsin nukkumaan kuuden aikaan ja armaat vanhempani päättivät muistaa tytärtään soittamalla tänään kello kymmenen. Nyt väsyttää ja joka paikkaa särkee liiallisesta tanssimisesta (ja ehkä vähän juoksumatolla ravaamisesta). Lohdutuksekseni söin pussin Panttereita.

Täytynee taas mennä tutumaan, johan tässä on neljä tuntia oltu hereillä.

Tuuli: ei kuvia klubissa. Ihanan freesi ja kaunis Maija tuossa vasemmalla ei mitenkään erikoisemmin häivytä omaa hikistä ja punakkaa olemustani.

Tuuli, ei kuvia klubissa, osa 2.

Ai niin, ai niin, ai niin! Klubissa tarkastettiin kaikki laukut ennen kuin pääsi sisään. Ja tarkastajan pirulainen vei pienen kynsisaksiavaimenperäni, joka on ollut mitä mainion toverini jo pitkään. Kieltämättä sen vavisuttava neljän sentin varsi ja tappavan terävät leikkausterät ovat aika vaikuttava ase.

Tää kuva oli pakko laittaa, vaikka se olikin ihan vahinkolaukaus, kun yritin keksiä kivaa kohtaa missä kuvata. Näyttää vähän siltä kuin kukkaverholla olisi jalat. Kyllä, bloggaan. Ja seison sen mukaisesti. Tilanne päällä. Lempiclutch. Tai yksi niistä. Tara Jarmon Pariisista, läksiäislahjana kavereilta. Muoto selittynee clutchin sisällöllä: kamerat ja avaimet.

Ai niin, ja vielä yksi edit: kuljimme noin kymmenen hengen porukassa ja yksi ranskalaistyttö joi olutta kävellessään. Ja kuinkas sitten kävikään: poliisiauto tuli ja pysäytti ja SAKOTTI pikkuneitiä julkijuopottelusta. Miettikääpä jos Suomessa sakotettaisiin julkijuopottelusta, siinäpähän saataisiin valtion velat viikonlopussa maksettua.

IIIIH!! JEEEH!!

Ei pysty, ei kykene selittämään!! Kaikki on vaan niiiiiiiiiin siistiä. Kuvat puhukoon puolestaan. Radiohiljaisuudesta sen verran, että: tulin torstai-iltana 14 tunnin matkustamisen jälkeen (joista kahdeksan koneessa. You do the maths kuinka kauan meni rajalla, taksissa, blaahblaahblaah). Perjantaina oli luento. Illalla oli pakko mennä juhlimaan. Puhelin hajosi. Lauantaina Ikea-reissu ja yleistä järjestelyä. Nukahdin yhdeksältä. Sunnuntaina yleistä järjestelyä ja oli pakko mennä juhlimaan. Maanantaina luentoja. Ja oli pakko mennä juhlimaan. Huh, oon VÄSYNYT. Vois vaikka vähän opiskella välillä.

Korttelin päässä kotoa:

Koti-ikkunasta:

Lenkkipolulta:

Naamat -09

Viime viikonloppu meni lauantain ja sunnuntain osalta Billnäsin Faces etnofestareilla ja oli kyllä eri lystiä. En ollut ennen ollut Faceseissä ja pakko sanoa, että kyseinen tapahtuma kiilasi kesähäppeninkien suosikkilistan kärkeen. Esitykset olivat tosi mielenkiintoisia eiväkä pelkkää mainstream anttituiskuhannapakarinenpmmp-meininkiä, vaikkei niissäkään toki mitään vikaa ole. Ja oli Faceseillekin päätynyt mm. Koop Arponen ja Pelle Miljoona. Fiilis oli ihan mieletön, kaikki olivat hyvällä tuulella, alkoholi toki virtasi mutta perus oksennuskänni jengi puuttui. Meiltä meni lauantaina vähän esitykset ohi, kun surffailtiin vain ympäriinsä ja fiilisteltiin ruokakojuja ja muuta meininkiä. Ehdittiin nähdä vain Joose Keskitalo ja vähän tuota ylläolevaa bändiä, jonka nimeä nyt en muista, mutta joka oli hyvä. Sunnuntaina päädyttiin sentään katsomaan siperialaista kansanmusiikki esitystä joka sisälsi tanssia, laulua ja soittoa ja oli aivan mieletön. Etualan pikkutytötkin olivat selvästi hurmiossa, sillä he koettivat kovasti tanssia kuten siperialaisnaiset lokkitanssissa.

Omaa hippiuskottavuuttani ja sulautumista massan voi arvioida sen varassa, että kun kävin ensiapupisteessä desinfioimassa haavaani (tekevälle sattuu..) yksi kundeista oli vakuuttunut, että olin tullut paikalle tappelemaan hippien kanssa. :) Ja minä kun olin vielä laittanut maatuska-huivin kaulaani ihan vain maastoutumismielessä!

Teimme taidetta.


Kavereiden kaverin ruokakoju. Yksi kavereiden kavereista omistaa muuten Helsingin parhaimman nepalilaisen ravintolan, Mount Everestin . Käyttäydyin kuin mikäkin fani kun tajusin minkä ravintolan omistajan kanssa puhuin, hehkutin ruokaa maasta taivaisiin ja hyvä jos en pyytänyt nimmariakin.





Asiasta kukkaruukkuun, surffailin eilen autosiviuilla ja mites tämä menopeli?