I screwed it all up. In second hand shoes.

Uimastadion

Viime päivät ovat kuluneet lähinnä tuossa ylläolevassa paikassa, eli uimastadionilla. Uin hienosti sammakkoa (tai ammattilaisille rintauintia) ja päätinkin että on uusien haasteiden aika. Yritin siis kroolata. Katselin muiden lipumista ympärilläni ja mietin, että eipä tuo nyt niin hankalalta näytä, ei kun menoksi. ensimmäiset 4 metriä menivät hienosti. Sitten rupesi vähän väsyttämään. Puolessa välissä viidenkymmenen metrin pituista jättiläisallasta jouduin luovuttamaan jotten hukkuisi. Räin, pärskin ja polskutin ja katselin katkerana kuusikymppistä, joku likui pitkin vedoin viereisellä radalla. Pyh, sanon minä. Alla stadika-asu (siis ennen ja jälkeen uinnin, tietty), kengät ja rannekoru ovat viimeisimpiä kirppariostoksia.









Olin pari päivää sitten katsomassa Pariisi 36 - leffaa ja se oli IIIIHANA, sanoivat pahat kielet mitä tahansa. Leffasta ulos päästessä oli "maailma on sittenkin ihan kiva paikka" - fiilis, jonka mm. Amélie ja Kaunis Elämä - elokuvat ovat myös saaneet aikaiseksi.



Pariisi 36

Ja otsikkohan viittaa siihen, että kämmäsin viisumihaastatteluni ja minulta puuttuu noin miljoona dokumenttia. Ei siitä sen enempää, ei voisi juuri paljoa enempää v***ttaa tällä hetkellä. Toivotaan yhdessä, että pääsen lähtemään. Alla leffa-asua.


Oonkin mennyt vähän keltaisissa viime aikoina.


Iiiiih, rakasrakas Tara Jarmonin clutch. Ja paitoja on tosiaan kaksi päällekkäin.


Toinen viimeaikojen kirppariostos


Tein loppupeleissä tuollaisen kokotukkasivullepinneillä taiteellisen kampauksen, josta epätoivoissani yritin saada kuvia. Vaan eipä oikein onnistunut.






Tämä kuva onkin sitten loppukevennykseksi. Tuuli 5v, terve.

Rastaman Vibrations

Viime aikoina stereoissa on soinut letkeä reggae (käsi ylös, kuka tunnisti Bob Marley and the Wailersin levyn nimen otsikoista?) ja olo on ollut sen mukainen. Olen tehnyt kaikkea tuikitarpeellista ja hyödyllistä, mm. syönyt ihan yksin päivässä kaksi litraa mansikoita (saa onnitella – ennen kaikkea siitä, että selvisin vatsakivuista), tehnyt ja tuhonnut moniamonia smootheja, reippaillut Taivaanlahden rannassa, ollut kaverin luona peli-illassa ja käynyt tekemässä Taidetta isovanhemmillani. Alakuvasta voi sitten ihastella sen tulosta. Isoisäni sanoin: harvinaisen tylsä kuvahan tuo on, mutta maalausteknisenä harjoitteena ihan onnistunut. Jahash... siitä olikin tovi kun olin akvarelleilla lätrännyt ja jälki oli sen mukainen, meni touhu vähän vesileikeiksi.

Räkävaatteissa isovanhemmilla





Noi leggarit on oikeasti ihan pitkät ja ne on sellaiset jännät, vähän klooripestyjen näköiset. mutta kun ne on sitä ärsyttävää ranskalaista "taille unique" (one size) kokoa, niin mulla vilkkuu sirosti nilkat... Eli pakko taittaa niitä, jos meinaan käyttää.



Neuletakki on kirpparilta ja siihen olisi hakusessa suurehkot ankkurinapit. Sellaiset kullanväriset.








Bongaa melojat



Oltiin kaverin kanssa katsomassa Brüno ja en tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta mielestäni se ei ollut mitenkään mielettömän hyvä. Boratissa oli mielestäni hauskaa ihmisten reaktioiden ennalta-arvaamattomuus ja sopimattomuus heidän asemaansa nähden. Brünossa reaktiot olivat juuri sitä mitä kultakin kohderyhmältä saattoi odottaa. Toki joitakin helmiäkin mahtui mukaan ja ”this was worse than cancer” – tyyppiset mielipiteet tv-ohjelmasta saivat aikamoisen riemun pintaan. Leffa nauratti, mutt'en saanut samanlaisia kicksejä kuin Boratista.


Bruno-kengät


Brüno-vaatteet. Ja pliispliis huomatkaa noi pikkuveljen seinällä roikkuvat vanhat propagandjulisteet, jotka ovat iMAHTAVIA! Oma suosikkin on kuva, jossa tekstinä on "The Americans will always fight for liberty". Tosin kuvaa, jossa amerikkalaista sotilasta halaa kaunis, hymyilevä tyttö ja teksti kertoo, että "He volunteered for submarine service" ei myöskään voi olla katsomatta ihan vakavin naamoin.

Aloituskuvana on kuva Pariisista, kun niitä on kovasti kamerassa. Ärsyttää muuten kun tohon mun valokuvausspottiin tulee tosi ruma valo. Tai oikeastaan ei tule kunnon valoa. Mutta täällä kaksiossa ei nyt ole järin valoisia paikkoja. Ehkä vielä keksin jotain.

Kameraton Pori Jazz

Kyllä tein hyvän vedon Poriin lähdettäessä: en ladannut kameran akkua. No mitäpä tuosta, en ehkä olisi kovin ehtinyt kuvia ottamaankaan, sellainen meno ja meininki oli päällä. Kuvituksena ovat kaksi harvinaisen laadukasta kännykuvaa, jotka tulin ottaaneksi. Ensimmäisenä päivänä lököteltiin maauimalassa, joka oli leirintäalueessamme kiinni. Oli aivan ihana ilma! Illalla lähdettiin pyörimään jazzkadulle ja törmättiin muutamiin tuttuihin. Kuunneltiin Kristiina Wheeleriä bändeineen, joka sattui olemaan alla esiintyvän Joonaksen hyvä kaveri. Oli muuten ihan mahtimusiikkia.


(Joonas ei ole yleensä näin raivoisa, kahden tytön jatkuvat pissalla käymiset - jotka automaattisesti merkitsivät Joonaksen alentamista statuksesta "ystävä" statukseen "narikka" - eivät vain ilmeisesti olleet loputtomasti herran mieleen. Ei voi ymmärtää.)

Kisakunto petti meiltä jossain vaiheessa Lindan kanssa ja huoputtiin jotain järjetöntä kiertotietä takaisin leirintäalueelle. Ja nyt on ihan pakko nillittää: Miksimiksimiksimiksi pitää leirintäalueella soittaa huonoa rockia täysillä kello viiteen ja aloittaa uudelleen aamulla kahdeksalta? Kun joillakin on pää kipeä ja jotkut haluavat edes ihan vähän nukkua. No joo.


(Kuvailin onnistuneesti jalkojani, jotka toki olivat jazzejen upeinta antia.)

Lauantai kului taas maauimalassa ja illalla käytiin ensin kuuntelemassa Sami Saarte, jonka jälkeen oli tadadaaa De La Soulin keikka! Ah, ihanaa ja mahtavaa! Tosin itsellänihän oli vähän pultsari tanssiaisissa-olo. Suurimmalla osalla tytöistä oli melkoisen koreat vaatteet päällä, mutta allekirjoittanut oli onnistunut koristamaan mekkonsa yöllisen subin kastikkeilla ja kävellyt jalkansa sellaisille rakoille, ettei korkkareita voinut edes mainita. Eli menin sitten tyylikkäästi kapri-farkuilla ja lipsunläpsyttimillä. VIHAAN alipukeutunutta fiilistä. Mielestäni ylipukeutunuminen ei ikinä ole kovin vakavaa, mitä sitten jos päällä olevat vaatteet ovat vähän kauniimmat kuin tilaisuus vaatii?

p.s. muitakin kännykkäkuiva on jemmassa, mutta eiköhän nyt yleisen hyvän vuoksi tehdä suosiolla niin, että jätetään ne julkaisematta.




Ja oikeesti!! Kuinka siisti on toi kunnon old school rap?? Mahtavat ysäribiitit ja kaikki, uuuh, gotta dig it. No joo, nyt öitä!

Eka kuva täältä. täältä

Sanoista tekoihin

Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että sitten kun älytön työtahti loppuu (lue: kun mulla taas on jotain elämää), palaan bloggailun pariin. Ja ehkä vähän intensiivisemmällä otteella sitten viime kerran. Eli tässä taas. Pikakelauksella viime vuosi:

Paljon töitä:

Jonkin verran kavereiden kanssa hengailua:

Jonkin verran Pariisin ihailua:

Sekä yhdet tuparit, yhdet synttärit, yksi ihana uusi kämppis, pari reissua, paljon shoppausta, useita viinitahroja valkoisissa seinissä, yksi kosteusvaurio, yksi työhaastattelu ja -tarjous Suomesta, yhden työtarjouksen torjuminen, yksi muutto Pariisista ja YKSI OPISKELUPAIKKA NEW YORKISTA. Haha.

Tällä hetkellä asustan kuukauden Helsingin Punavuoressa veljeni asunnossa (joka kiertää kolme kuukautta Pietari-Shanghai-akselia *kade*), josta suuntaan elokuussa nokkani kohti Isoa Omenaa. Täytynee vaihtaa blogin nimi. :) Mutta nyt valmistautumaan Pori Jazzeihin! Täytyy ottaa tästä kuukaudesta ilo irti!!