Ulkona sataa, sataa ja sataa. Hyödynsimme Jonna-Ponnan kanssa sadepäivän siten, että menimme Saint-Ouenin antiikkitorille. Antiikkitoria ympäröi jonkun näköinen rättimarketti, jossa halpoja rynttyjä myydään mauttomille asiakkaille (ei siis meille). Tarjolla oli mm.: farkkulaukku, jossa oli paljetteja ja haalea tiikerin pää; vaaleanpunainen läpinäkyvä toppi, jonka rintamuksessa oli musta paljettinen playboy-pupu; todella kireä, vaalea, maastokuvioinen lappuhaalari-systeemi (todella kireä on siis TODELLA kireä), kaikenlaisia muita glitter-härpäkkeitä kaikissa mahdollisissa neon-väreissä. Löytyi sieltä jotain mukavaakin: Jonna osti 35 eurolla harmaat Converset, jotka ovat oikeasti aidot (ja ehkä vain vähän varastetut).
Antiikkimarkkinat olivat ihanat. Valoisa, katettu rakennus piti sisällään vaikka mitä ihanuuksia vanhoista vaatteista julisteisiin, lehtiin ja huonekaluihin. Tosin 30-luvun Guerlainin luomukset ja 20-luvun Chanel-laukut olivat meille opiskelijaparoille vähän ylihintaisia...Yhden lumoavan juliste-/taulukaupan kohdalla karvani nousivat pystyyn, sillä jouduimme todistamaan mitä epäasiallisinta antiikkimarkkinakäytöstä: vanhemmat olivat tuoneet neljä kiljuvaa pentuaan mukanaan ostoksille. Kakarat leikkivät Peter Pania ja kirmailivat pitkin poikin taulujen edessä, rysähdellen välillä myyjän tuolille (myyjä parka ei siis sillä hetkellä istunut tuolilla, vaan kiskoi vähiä hiuksia päästään pelätessään yhden pennuista paiskautuvan hetkellä millä hyvänsä taulun läpi). Vanhin tyttö ihasteli samalla tahmatassuillaan julisteita. Ja isukki ja äidykki katselivat tyytyväisinä kirjoja ja olivat kuin kaikki olisi maailman luonnollisinta ja mukavinta. Siis nyt niin kun ihan oikeasti, HEI!! Pentuja ei ylipäätään tuoda antiikkimarkkinoille ja jos ne tuodaan, niitä (kyllä, olen lapsirakas, mutta käytän tarkoituksella NE-muotoa. NE pennut ansaitsevat NE-muodon. NE olivat kaukana HEISTÄ) ei päästetä käpälöimään satojen eurojen tauluja ja julisteita. Eikä niitä ainakaan päästetä remuamaan pitkin poikin arvokkaiden esineiden keskelle.
Tällaista angstailua=).
Kuvia Jonsukasta markkinoilla (huomannette kuka käytti kameraa, i.e. kenestä ei ole kuvia. Mikä taitaa oikeastaan olla vain ihmiskunnan parhaaksi=)
4 kommenttia:
ihania pukuja<3
Varmaan ihanaa asua Pariisissa ;)
Itse olen lukion ekalla ja opiskelen ranskaa kolmatta vuotta, ja sitten kun osaan ranskaa kunnolla, me mennään äitin kans Pariisiin... :> osaatko sinä puhua ranskaa?
au révoir :>
Heips! Lueskelin tässä postauksiasi ja aloin miettimään, että siis opiskeletko sinä jossain kansainvälisessä yliopistossa englanniksi siellä Ranskassa, vai ranskalaisessa ranskaksi vai mitä? Itsellä haaveena tulevaisuudessa opiskelu ulkomailla joten.. Niin ja samaa mieltä, vanhemmat: viekää kakarat mieluummin puistoon! Ellei ne sitten oo jotain söpöjä kanniskeltavia beibejä jotka ei puhu, itke eikä lääpi.
moumou: eikö olekin? Olisin halunnut ottaa enemmän kuvia, mutta äärimilleen pingottunut myyjätäti ei halunnut...
leila: Pariisissa on kieltämättä melko kiva asua...tosin isossa kaupungissa on aina vaikeuksia, joihin Suomessa ei törmää. Ranskaan tullessa on kieltämättä aika paljon helpompi osata ainakin jonkun verran ranskaa, ranskalaisten kielitaito kun ei ole huippuluokkaa... Eli lue ahkerasti=) Pariisiin kannattaa tulla ilmojen puolesta loppukeväästä (toukokuussa) tai alkukesästä. Kuume kesähelle kaupungissa ei ole erikoisen mukava.
Minä puhun ranskaa, kylläjoo=)
Bisous!
bébé: opiskelen ranskalaisessa yliopistossa ranskaksi. Aluksi olin aika kehällä, mutta yllättävän nopeasti sitä oppii pärjäämään, kun joutuu vieraan kielen ympäröimäksi. Minulla on aika paljon kavereita opiskelemassa ympäri maailmaa, jotne jos tarvitset neuvoje, tms. niin kysy vain, toimitan sitten kysymykset eteen päin!
Ja vielä lapsista: olen todella lapsirakas, mielestäni lapsien pitää juosta, kiljua ja leikkiä -puistossa tai kotona tai pihalla. Ei kaupoissa, ei ravintoloissa, eikä ainakaan antiikkimarkkinoilla.
Lähetä kommentti