Selvisin hengissä Wienistä. Mutta huhhuh, eipä ollut niin itsestään selvyys sekään. Joka ilta olimme ulkona menossa ja joka päivä oli erilaisia tilaisuuksia. Ja joka aamu kello kahdeksalta hotellimme vieressä alkoivat tietyöt. Joten olen nukkunut noin kolme tuntia yössä, tehnyt todella paljon töitä ja juhlinut yhtä iltaa lukuun ottamatta joka yö aamuun asti. Tätä kesti kymmenen päivää. Nyt olen rikki, slut, kaputt. Ja paluu arkeen on yhtä tuskaa.
Kyseessä oli oikeastaan jättimäinen lakimiesten kesäleiri. Tosin lumisateessa ja Wienissä, eikä toki sovi unohtaa, että joillekin kyseessä oli todella vakava mielinen kilpailu. Me saimme kunniamaininnan kirjallisesta työstämme, joka on aika hienosti, sillä vastaavan maininnan sai noin 15 jengiä 207:stä. Sen lisäksi annoimme itse itsellemme jaetun ykköspaikan Fribourgin jengin kanssa ”Moot Party Award” –kilpailussa.
Emme juuri ehtineet nähdä Wieniä velvoitteiden vuoksi, mutta sen sijaan kolusimme perusteellisesti pari lounge-baaria. Toinen oli Aux Gazelles-niminen paikka, toinen Imperium tai Empirum tai jotain. Eipä niistä sen enempää kerrottavaa.
Wienin tyyli oli jotain uskomatonta. Kaikki mainoksia myöten toi jotenkin mieleen 80-luvun. Monista kadulla kulkijoista tuli vähän Rautavaara-fiilis (kaikki kunnioitus Rautavaaraa kohtaan). Tiedättekö, 80-luvun tuulitakki ja noin. Ja voivoivoivoi, hiuksia! Menimme yhteen siistihköön ravintolaan, jossa oli yksi täti oikeilla Cruella Da Ville-hiuksilla. Siis siinä mustavalkoisessa pehkossa! Ja Cruellan kaverina oli Kaija Papukaija suoraan Tropiikista: oranssi töyhtö punaisessa päässä. Meillä oli vähän pokassa pitämistä Lauran kanssa.
Muuten oli aivan mahtavaa, joka päivä sai pyntätä. Laitan joitakin todella huono laatuisia kuvia, mutta ääliö kun olen, en ottanut yhtään kuvaa ihanasta vaaleanpunaisesta Naf Naf-unelmastani. Ärsyttää, kun ihmiset, jotka ottivat kuvia, eivät osanneet rajata niin, että oleellisin tulisi näkyviin: vaatteet. No, here goes anyway:
Sininen ja musta, i know i know, mutta ei ollut vaihtoehtoja, kaikki sukkikset hajalla ja noin.
Lähikuva koruista, jotka olivat aika kivoja (ja molemmat minun:) sekä mekkoni motiivista.
Näyteikkuna wienissä. Oikeanpuoleinen kukkahaalari ei tosin ihan pääse oikeuksiinsa, kuten ei sen pääällä oleva futuristinene muovitakkikaan.
Sääli, että tämä kuva on sumea, mekkoni oli aika kiva (ja ryppyinen=)
Oikealla puolella ovat Patricia ja Emilie, jotka ovat AINA hyvin pukeutuneita, ja joiden hiukset eivät ikinä ikinä ikinä ole huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti