Stern + NYU

Olen kipeänä kotona, niinpä ansaitsen mielestäni pienen bloggaustuokion sen sijaan, että lukisin kaiken maailman contract draftingia ja anti-suit injunction - kuonaa. Niinpä kerron pikaisesti viime perjantaista. Olen siis hivuttanut itseni International Law Societyyn ja edustan LLM:iä (i.e. meitä maisteriohjelmaa tekeviä). ILS pitää aina silloin tällöin bileitä, joilla on tarkoitus hakea ILS:lle nimeä ja tunnettavuutta opiskelijoiden keskuudessa ja erottua muista opiskelijajärjestöistä. ILS ei ole suoraan sanottuna ollut mikään markkinoinnin mestari tähän mennessä ja Jennifer, social chair, olikin sitä mieltä, että seuraavat bileet pidetään jossain tyylikkäässä paikassa imagon kohotuksen merkeissä. Minä sain sitten neronleimauksen ja ehdotin yhteisiä bileitä jonkun Stern Business Schoolin (NYU:n Business School) opiskelijajärjestön kanssa, jotta saataisiin vähän uusia naamoja kehiin. Otimme yhteyttä aikoja sitten Sternin pariin opiskelijajärjestöön ja toinen vastasikin pian (European Business Society). Sternillä oli kuitenkin midterm examit päällä, joten päätimme lykätä bileitä marraskuun 13. päivään asti. Jostain syystä matkan varrelle sattui miljoona estettä, joita en nyt sen enempää erittele. Mutta löysimme itsemme maanantai-iltana kello kymmeneltä Sternistä suunnittelemassa lippuja, myyntiä, markkinointia, yms. Emme olleet siis edes aloittaneet lipunmyyntiä tai mainostamista, bileet olivat perjantaina ja klubi oli jo varattu.

Ottaen huomioon lähestyvät tentit, kolmen päivän markkinointiaika, ihmisten erinäiset menot, yms. ajattelimme, että jos saamme 70-100 ihmistä kasaan, niin hyvä on ja ensi jaksossa sitten isommat kestit. Tiistaina aloitimme lähettämällä Facebook-kutsun tutuillemme ja ihmeekseni usea kieltäytyi. Kävi ilmi että yksi tyttö, jonka tunnen etäisesti, järjesti samana perjantai-iltana 30-vuotisjuhlansa ja hän oli palkannut DJ:n, varannut klubin, yms. Jatkoimme kuitenkin markkinointia, lähetimme Facebook-viestin, viestin koko oikikselle ja toisen business schoolille, laitoimme muutamia säälittäviä julisteita, yms. Keskiviikkona olimme myyneet 50 lippua ja aloimme jo olla vähän tuskissamme. Tähän väliin on hyvä mainita, että jenkkiopiskelijat eivät ainakaan oikiksessa juuri bailaa. Tai bailaa ja bailaa, heidän käsityksensä kesteistä ovat kotibileet ja sporttibaarit. Pelkkä ajatus lenkkareiden ja t-paidan vaihtamisesta siistimpiin vaatteisiin on riittävä, jotta he eivät innostu bileistä. Ja mehän järjestimme omamme ihan kivassa klubissa. Joten iso osa kohdeyleisöstämme oli jo ihan periaatteenkin vuoksi pois pelistä.

Keskiviikkona neiti synttärisankari, jota en siis juuri tunne, päätti lähettää yleisen kutsun koko LLM:lle. Kilpailimme siis paitsi ihmisten ennalta sopimien pakoitteiden kanssa myös viime hetken 30-vuotisbilekutsun kanssa. Eikä meillä ollut tarjota ilmaisia juomia. Käytin aivan hävyttömästi "jos et tule, en enää puhu sinulle" - korttia monen kaverini kanssa, mutta sitä suuremmalla syyllä todella rukoilin, että bileet onnistuisivat jotten olisi painostanut kavereitani viettämään perjantai-iltaansa puolityhjässä baarissa. Ja kuinkas sitten kävikään? Kuvat puhukoon puolestaan:

Klubi oli Grove 49 ja väritykseltään ja valoitukseltaan sininen.

Herra bartender oli kovasti hot, mutta ikävän ylimielinen.

Tuuli, sveitsiläiset Daniel ja Luca, sekä Brassi-Renata. Mekkoni on Maijan ja ihana, koru ihan oma. Sinen ranneke oli järjestäjien "juo niin paljon kuin haluat ilmaiseksi" - ranneke. Minulla pysyi järki kädessä, mutta Miguel - Sternin yksi järjestäjistä - ei ollut ihan yhtä kontrolloitu.

Miguel ja minä.


Tipuja.


Lisää tipuja.

Jennifer, järjestäjäparini.


200+ ihmistä


Miesedustusta maisteriohjelmastamme.


Kämppikseni Natalia ja Maxi.