Aikuisten oikeasti, luulin että rytmini oli kiivas viimeisenä Pariisin opiskeluvuotena, mutta huhhuh, sehän oli ihan lepoa! Olen työntänyt itseäni kaiken maailman komiteoihin, olen LLM edustajana International Law Societyssa sekä LLM Specialization Committeen johtokunnan jäsen. Nyt suunnittelemme yhteisiä kestejä Stern Business Schoolin Euroopan kaupan opiskelijoiden kanssa. Ja muutin.
Mistään kovin radikaalista vaihdosta ei ollut kyse, vaan matkustin saman asunnon 11. kerroksesta 15. kerrokseen. Mutta kämppikset vaihtuivat ja siinä oli kyllä muutosta kerrakseen. Viime kämppikseni oli jenkkityttö, joka oli varmaan ihan mukava. ”Varmaan” siksi, että hän ei puhunut minulle. Hyvään huomeneen tuli harvoin vastaus ja tipu linnottautui omaan huoneeseensa. Eipä hänestä kovin haittaa ollut, jos ei iloakaan. Nyt muutin kahden kolumbialaisen tytön kanssa uuten kämppäämme. Natalia, alla olevassa kuvassa, on jo raahannut kimpsunsa ja kampsunsa, Maxi (Maria Ximena) tulee vasta lokakuun viimeisenä päivänä. Eilen vietimme Natalian kanssa Grey’s Anatomy – tuna toast illan. Minusta tuntuu kuin asuisin Disneyn elokuvassa. Todennäköisimmin Tuhkimossa. Natalia lauleskelee jatkuvasti ja on kestohyväntuulinen. Mahtavaa!
Super Natalia kokkaa lenkin jälkeen ja hoitaa kaverin ihmissuhdeongelmia samalla handsfreellä.
Näkymä on ihan peruskiva. Kun astuu ovestamme ulos, on vastassa lasiseinä, josta näkymä harmaana sateisena aamuna oli tällainen:
Ja vähän vähemmän sateisena tällainen:
Joissain kuvissa näkyy edessä matalan rakennuksen katto, kyseessä on Vanderbilt Hall, jossa osa luennoistamme on. Koulumatkani ei tosiaan ole mitenkään tolkuttoman pitkä.
Näkymä huoneestani pysyi samana, tosin kerros vaihtui.
Alla random-kuvia sieltä täältä:
Kaverini Clara oli käymässä viikko sitten. Clara opiskelee ja opettaa Sarah Lawrence yliopistossa, (tai jotain sinne päin). Uptownissa ja oli kanssamme hummaamassa West Villagessa.
Olen ylpeä "Vuoden ilme" - ehdokas tällä kuvalla.
Tämä nyt vaan on siisti kuva :)
Priscillan synttäreiltä. Priscillalla on ihan kiva kaksio Mercer Streetin 30. kerroksessa, näkymät Hudson Riverin yli New Jersey:iin. Perus. Ja note to self: jos on vaalea ja omaa punapigmenttiä, punainen ei ole hyvä väri käytettäväksi. Muutenkin noiden brassimissien kanssa samoissa kuvissa olo alkaa käydä itsetunnolle. :p Vasemmalta ruotsalainen Andrea, suomalainen Maija, brassimissi Priscilla ja punainen laboratoriorotta Tuuli.
5 kommenttia:
Ainoa kerta kun olen käynyt NYCissä oli silloin kun olin 4 vuotias ja pysähdyimme sinne muutamaksi viikoksi ennen kuin matkustimme Nashvilleen asumaan. Muistan vain sen, kuinka öisin ei ollut lainkaan hiljaista, niinkuin Suomessa oli ollut, vaan autot jatkoivat tööttäilyään läpi yön. Kuviesi perusteella pitäisi tehdä lomareissu sinne päin.
Kootut kotimaan uutiset täältä
Mä olen täällä taas.. Kaikesta huolimatta. Ja kerron että näytät punaisessa mekossa tyrmäävän kauniilta!
Varo vaan kun postailet noita kuvia syksyisestä Citystä. Musta saattaa tulla kateellisena pikku hiljaa samanlainen anonyymi haukkuja kuin Jonnasta. ;)
O: Nice:-)
oletan, että saan ton punasen mekon kun tuun käymään ja oletan kans, et oot muuttanut mieles sen harmaan keepin siirtymisestä mun hallintaan.
Nattuli: Voi, tee ihmeessä reissu tänne ja anna New Yorkille uusi mahdollisuus! Ei täällä tietenkään ole kovin hiljaista, jollei sitten saa tarpeeksi korkealta huometta. Minun 15.kerroksen asumisessa on se hyvä puoli, ettei melua juuri ole. Korvatulpat ovat kova juttu kaupunki asumisessa, tämän opin jo Pariisissa.
NinaV: hehe, hyvä hyvä, tänne vaan. Kiitos kovasti! Mä tosiaan tuppaan olemaan aika punakka kun yhtään lämpöasteet nousevat. Sen lisäksi mun silmät ärtyvät piilareista. Sellainen kokopunainen iho-mekko-silmät yhdistelmä ei aina ole sitä hoteinta hottia, mutta mikäs siinä. :) Haha, sen kun haukutte, niin kauan kun se ei ole sellaista "vitsi sä oot ruma läski ja sun pitäis lopettaa tää tylsä blogi", niin mä kestän ihan hyvin. :p
O: Niinpä :)
Jonna: toki ja toki. Jutellaan kun sun Parikat on mun vaatekaapissa.
Lähetä kommentti