Sataa sataa ropisee...

Ulkona sataa, sataa ja sataa. Hyödynsimme Jonna-Ponnan kanssa sadepäivän siten, että menimme Saint-Ouenin antiikkitorille. Antiikkitoria ympäröi jonkun näköinen rättimarketti, jossa halpoja rynttyjä myydään mauttomille asiakkaille (ei siis meille). Tarjolla oli mm.: farkkulaukku, jossa oli paljetteja ja haalea tiikerin pää; vaaleanpunainen läpinäkyvä toppi, jonka rintamuksessa oli musta paljettinen playboy-pupu; todella kireä, vaalea, maastokuvioinen lappuhaalari-systeemi (todella kireä on siis TODELLA kireä), kaikenlaisia muita glitter-härpäkkeitä kaikissa mahdollisissa neon-väreissä. Löytyi sieltä jotain mukavaakin: Jonna osti 35 eurolla harmaat Converset, jotka ovat oikeasti aidot (ja ehkä vain vähän varastetut).

Antiikkimarkkinat olivat ihanat. Valoisa, katettu rakennus piti sisällään vaikka mitä ihanuuksia vanhoista vaatteista julisteisiin, lehtiin ja huonekaluihin. Tosin 30-luvun Guerlainin luomukset ja 20-luvun Chanel-laukut olivat meille opiskelijaparoille vähän ylihintaisia...Yhden lumoavan juliste-/taulukaupan kohdalla karvani nousivat pystyyn, sillä jouduimme todistamaan mitä epäasiallisinta antiikkimarkkinakäytöstä: vanhemmat olivat tuoneet neljä kiljuvaa pentuaan mukanaan ostoksille. Kakarat leikkivät Peter Pania ja kirmailivat pitkin poikin taulujen edessä, rysähdellen välillä myyjän tuolille (myyjä parka ei siis sillä hetkellä istunut tuolilla, vaan kiskoi vähiä hiuksia päästään pelätessään yhden pennuista paiskautuvan hetkellä millä hyvänsä taulun läpi). Vanhin tyttö ihasteli samalla tahmatassuillaan julisteita. Ja isukki ja äidykki katselivat tyytyväisinä kirjoja ja olivat kuin kaikki olisi maailman luonnollisinta ja mukavinta. Siis nyt niin kun ihan oikeasti, HEI!! Pentuja ei ylipäätään tuoda antiikkimarkkinoille ja jos ne tuodaan, niitä (kyllä, olen lapsirakas, mutta käytän tarkoituksella NE-muotoa. NE pennut ansaitsevat NE-muodon. NE olivat kaukana HEISTÄ) ei päästetä käpälöimään satojen eurojen tauluja ja julisteita. Eikä niitä ainakaan päästetä remuamaan pitkin poikin arvokkaiden esineiden keskelle.

Tällaista angstailua=).

Kuvia Jonsukasta markkinoilla (huomannette kuka käytti kameraa, i.e. kenestä ei ole kuvia. Mikä taitaa oikeastaan olla vain ihmiskunnan parhaaksi=)

Personal Shopper

jonna Seinellä
Tuuli Louvren lähellä


Kaverini Jonna on kylässä luonani, ja vähänkö on kivaa. Olen ollut personal shopperina Jonnalle ja ravannut perässä kaupoissa. Aurinko paistoi ja kävelimme pitkin Pariisin katuja. Muistin taas, miksi Pariisissa on mahtava asua. Alla kuva Champs Élyséen Sephoran myyjistä, jotka päättivät pitää bileet keskellä päivää tanssimalla pöydillä (yritin laittaa videota, mutta hiton blogger ei suostunut). Vastaavaa ei ehkä ihan saman tien tule näkemään Forumin Stockmann Beautyn pöydillä.

I will survive...

Selvisin hengissä Wienistä. Mutta huhhuh, eipä ollut niin itsestään selvyys sekään. Joka ilta olimme ulkona menossa ja joka päivä oli erilaisia tilaisuuksia. Ja joka aamu kello kahdeksalta hotellimme vieressä alkoivat tietyöt. Joten olen nukkunut noin kolme tuntia yössä, tehnyt todella paljon töitä ja juhlinut yhtä iltaa lukuun ottamatta joka yö aamuun asti. Tätä kesti kymmenen päivää. Nyt olen rikki, slut, kaputt. Ja paluu arkeen on yhtä tuskaa.

Kyseessä oli oikeastaan jättimäinen lakimiesten kesäleiri. Tosin lumisateessa ja Wienissä, eikä toki sovi unohtaa, että joillekin kyseessä oli todella vakava mielinen kilpailu. Me saimme kunniamaininnan kirjallisesta työstämme, joka on aika hienosti, sillä vastaavan maininnan sai noin 15 jengiä 207:stä. Sen lisäksi annoimme itse itsellemme jaetun ykköspaikan Fribourgin jengin kanssa ”Moot Party Award” –kilpailussa.

Emme juuri ehtineet nähdä Wieniä velvoitteiden vuoksi, mutta sen sijaan kolusimme perusteellisesti pari lounge-baaria. Toinen oli Aux Gazelles-niminen paikka, toinen Imperium tai Empirum tai jotain. Eipä niistä sen enempää kerrottavaa.

Wienin tyyli oli jotain uskomatonta. Kaikki mainoksia myöten toi jotenkin mieleen 80-luvun. Monista kadulla kulkijoista tuli vähän Rautavaara-fiilis (kaikki kunnioitus Rautavaaraa kohtaan). Tiedättekö, 80-luvun tuulitakki ja noin. Ja voivoivoivoi, hiuksia! Menimme yhteen siistihköön ravintolaan, jossa oli yksi täti oikeilla Cruella Da Ville-hiuksilla. Siis siinä mustavalkoisessa pehkossa! Ja Cruellan kaverina oli Kaija Papukaija suoraan Tropiikista: oranssi töyhtö punaisessa päässä. Meillä oli vähän pokassa pitämistä Lauran kanssa.

Muuten oli aivan mahtavaa, joka päivä sai pyntätä. Laitan joitakin todella huono laatuisia kuvia, mutta ääliö kun olen, en ottanut yhtään kuvaa ihanasta vaaleanpunaisesta Naf Naf-unelmastani. Ärsyttää, kun ihmiset, jotka ottivat kuvia, eivät osanneet rajata niin, että oleellisin tulisi näkyviin: vaatteet. No, here goes anyway:

Sininen ja musta, i know i know, mutta ei ollut vaihtoehtoja, kaikki sukkikset hajalla ja noin.

Lähikuva koruista, jotka olivat aika kivoja (ja molemmat minun:) sekä mekkoni motiivista.

Näyteikkuna wienissä. Oikeanpuoleinen kukkahaalari ei tosin ihan pääse oikeuksiinsa, kuten ei sen pääällä oleva futuristinene muovitakkikaan.

Sääli, että tämä kuva on sumea, mekkoni oli aika kiva (ja ryppyinen=)

Oikealla puolella ovat Patricia ja Emilie, jotka ovat AINA hyvin pukeutuneita, ja joiden hiukset eivät ikinä ikinä ikinä ole huonosti.

Laurie, Simon, Laura ja cocktailparty

Pretty in Pink

Uuuuhhh... En ole viikkoon ehtiny facebookiin enkä juuri meiliinkään, saati sitten kirjoittelemaan. Ihan tyhmää. Muotiagentin haastekin roikkuu vielä täyttämättä. Olin viime viikonloppuna Dublinissa treenaamassa välimieskilpailua varten irlantilaisia vastaan. Siellä satoi, kuinkas muutenkaan. Tapasimme Uusi-Seelantilaisen joukkueen, joita vastaan kisaamme itse välimieskilpailussa ensi viikolla. He kiertävät kuukauden ennen Wienin kisaa ympäri Eurooppaa treenaamassa eri eurooppalaisia yliopistoja vastaan. Slightly frightening. Toisaalta kyseessä on vain kilpailu, eli ehkei tarvitse ottaa niin vakavasti väistämätöntä tuhoa ja nöyryytystä.

Emme juuri ehtineet kauppoihin, paitsi pikaisesti Topshopiin, jossa on aivan mahtavia juttuja!!! Tosin olin sen verran rahaton, etten ostanut mitään. Dublin oli tosi hauskan oloinen, sopivan kokoinen viikonloppureissulle. Kävelykaduista tulee vähän mieleen Disney-kaupunki. Trinity-college on aivan älytön, kaupungin keskustassa sijaitseva todella iso campus. Vanha, harmaa ja todella irlantilainen. Campuksella on todella herttainen, pieni talo, joka on opiskelijabaari/-klubi käytössä. Irkkutytöt tässä rattoluolassa olivat todella ylipukeutuneita (tyyliltään) ja todella alipukeutuneita (kangasmäärältään) vastaavanlaiseen paikkaan. Mielettömät kaula-aukot pusertuivat toisiaan vastaan älyttömässä tungoksessa, känniset teinit ulvoivat ja vessan lavuaari oli tukkeutunut okennuksesta. Olemmekohan tulleet vanhoiksi, kun ainoa toivomme oli päästä ulos siitä paikasta? Vaihdoimmekin toiseen baariin saman tien, jossa oli hitusen enemmän tilaa ja vähän paremmin peitettyjä rinnuksia.

Ranskalaiset kaverini ja ensimmäisen illan ruokapaikkamme.

Ranskalaiset kaverini ja toisen illan baari, jossa olimme ensin aperitiivilla ja sitten jatkoilla. Klubi sijaitsi hotellimme alakerrassa. Ensimmäisenä yönä meidät oli sijoitettu kakkoskerrokseen, suoraan baarin yläpuolelle. Kuulimme laulujen sanat ja tyttöjen riemunkiljaisut, kun "tääonmunlempibiisi"-alkoi. Päädyin nukkumaan kavereideni huoneeseen ja seuraavaksi yöksi saimme huoneen ylemmästä kerroksesta.

Tänään olen pyörinyt kaupoissa hankkimassa vaatteita itse kilpailua varten, eikä minulla ole juuri mielenkiintoista kerrottavaa. Ostin pari tylsää kauluspaitaa ja pari tylsää toppia, jotta kauluspaitojen alta ei turhaan näkyisi alusvaatteitani (tosin Uusi-Seelantilaista joukkuetta vastaan se saattaisi olla ainoa mahdollisuutemme edes jonkun näköiseen onnistumisen poikaseen. Jos välimiehet ovat miehiä, that is...). MUTTA! Ostin cocktail-tilaisuuksia varten maailman ihanimman mekon! Vaaleanpunaisen unelman Naf Nafista, joka on osaksi silkkiä! En malttanut olla ottamatta siitä kuvaa, vaikka se oikeasti pääsee oikeuksiinsa vain päällä. Ja tuo beige tausta ei näytä todellista väriä... Taidan joutua turvautumaan itseruskettavaan, sillä olen toistaiseksi lähes harmaa kirjastossa istumisesta. Tästä tulikin mieleeni: tietääkö joku herkkä ihoinen mikä itseruskettava ei aiheuttaisi allergisia reaktioita? Tähän mennessä jokainen itseruskettava, jota olen koittanut on vain tehnyt minusta punapilkullisen... joka ei taida olla toivottu väriefekti.

Ostin myös mustan pienen laukun, sillä minulla oli vain isoja oversized-säkkejä, jotka eivät oikein käy pinkin unelmani kanssa.

Huomenna treenaamme Ranskan asianajajakoulua vastaan ja illalla menemmen Kansainvälisen Kauppakamarin järjestämiin kesteihin kaikenmaalaisten opiskelijoiden kanssa, jotka tulevat Pariisiin viikonlopuksi treenaamaan. Täytyy miettiä mitä laitan päälle illalla...

Puspuspuspus...Ja ihan tosissaan, tämä kuva ei tee lainkaan oikeutta tälle Nafnafin possupuvulle.