Ski trip

Okei, alla on aikamoinen kuvavyöry, be prepared. Saatiin kaverini Davidin kanssa kuningasidea viime lukukauden alussa: järjestetään laskettelureissu. Ajattelimme, että saamme varmasti parikymmentä ihmistä kasaan ja kivan diilin. Noh, parikymmentä ihmistä oli ehkä vuoden aliarviointi. Lähdimme reissuun kahdella bussilla, joissa oli yhteensä yhdeksänkymmentä ihmistä. Voi jestas. En kommentoi siitä sen enempää kuin, että EI ENÄÄ IKINÄ.

Kuvat ovat ihan missä sattuu järjestyksessä. Ostin vihdoin uuden tietokoneen (MacBook...:), enkä jostain syystä saa vaihdettua kuvien järjestystä klikkaamalla ja leikkaamalla. En myöskään saa suurennettua niitä bloggerissa, yms. Neuvoja otetaan vastaan.

BrassiRafael ensimmäistä kertaa mäessä SuomiTuulin kanssa.

Bussimatkalta...

Rafa ja Maxime ja Tuule Ski Shopissa, johon paukahti kerralla 90 ihmistä. Oli siinä työntekijöillä ihmettelemistä. Raukat kun eivät olleet lainkaan varautuneet.

Järjestäjäkaverini David Ski Shop härdellissä...

Lauantai-illan illallinen hotellilla. Hotelli oli tosi kiva, todella maalaismainen ja jenkki.

Porealtaassa oli iltaisin tungosta

Kuten myös uima-altaassa...

Virignie ensimmäistä kertaa laudan päällä. Tai päällä ja päällä, miten sen nyt ottaa...

Pojat paussilla, Simon, Dan ja David.

Muita paussilla...

Illalla hotellin baarissa, Virginie, tuleva kämppikseni Maxime ja minäminä.

Hotellin baari oli niin jenkkimaalaisbaari kuin mahdollista...

Meidän huonekunta lepuuttaa, sänkyjen välissä Doc visiitillä, saatuaan hetkellisesti rehaamisesta tarpeekseen.

Ylhäällä oli välillä aika pilvistä...

Tällä kuvalla ei sitten olekaan mitään tekemistä minkään kanssa. Victorialla oli tyttöjen ilta toissa viikonloppuna ja tämä on ainoa kuvasaldoni. En viitsi tehdä siitä omaa postausta.

Ja tämä kuva on Job Fair partysta, Tuuli ja Clara edustavat. Job Fair on tapahtuma, jonka yliopisto järjestää. Asianajotoimistot tulevat haastattelemaan meitä kampukselle ja illalla juhlitaan. Tässä siis juhlittiin.

Ai niin, pieni PS: Perjantaina Washington DC:n. Ja, hmmmmm, mihin ostin juuri liput spring breakiksi? Ei tahdo muistaa.... Ai niin! Costa Ricaaaaa!!! Jei! Kaverini on Costa Ricasta kotoisin ja paitsi majoittaa meidät, myös pyörittää meitä ympäriinsä, joten välttynemme pahimmilta turistipesiltä. 10 päivää, ah. Can't wait.

New Yorkin talvi

New Yorkissa sää vaihtelee aivan älyttömästi. Nyt meillä on ollut pitkä kylmä kausi, mutta pari viikkoa sitten nautittiin hetkellisesti 12 asteesta. Lämpimimmillä päivillä kävimme Natalian kanssa ihanalla kävelyllä Brooklyn Bridgen yli, ja herkuttelimme mahtibrunssilla Brooklynin puolella.

Itsehän olen sitä mieltä, että brunssin kuuluu olla rasvainen ja raskas, jotta sitä voi edes brunssiksi kutsua. Tässä lohta, kananmunia, perunoita ja muistaakseni paahtoleipää. Oijjoi.

Onneksi Nati oli samoilla linjoilla.

Vähän joulun jälkeen - jep jep, ihan olen ajantasalla päivityksineni - oltiin Central Parkissa kävelyllä. Ja sää oli väähn toisenlainen. Oli ihan saamarin kylmä! Mutta sentään kaunista.

Soma soma Maija.

Jäämöykky (Jää"puikko" antaa vähän väärän kuvan...)

New Yorkissa oli melkoinen lumimyrsky. Olin jumissa pikkuravintolassa kavereiden kanssa 7 tuntia, kun ulos menosta oli aivan turha kuvitellakaan. Tässä siivotaan seuraavana päivänä saldoa...

Ja loppuun vielä ihan pari viimosta kuvaa, jotka nappasin ennen joulua Lincoln Centeristä, kun olimme katsomassa Pähkinänsärkijää.

Thanksgiving

Oli sitten noin villi viikonloppu. Oltiin sentään kävelyllä, tepasteltiin Brooklyn Bridgen yli ja käytiin Brooklynissä brunssilla. Söin yhdeksän kertaa yli tarpeitteni, siitä juttua joku toinen päivä.

Torstaina on Thanksgiving. Olin kovasti suunnitellut etukäteen kutsuvani itseni jonkun Jenkkiperheen luokse, muttei siitä sitten tullutkaan mitään. Koulu onneksi järjestää perinteisen Thanksgiving-mätön, joten eiköhän kalkkunaa saa tarpeekseen. Ajattelin myös mennä katsomaan MAcy'sin Thanksgiving Paradea.



Paraati on pidetty vuodesta 1920 lähtien. Alunperin Macy'sin monet maahanmuuttaja työntekijät halusivat juhlistaa joulukauden alkua marssimalla kotimaidensa tapojen mukaisessa kulkueessa. Mukaan mahtui paitsi pukeutuneita työntekijöitä myös palkattuja viihdealan ammattilaisia.



Jo ensimmäisenä vuotena kulkue keräsi neljännesmiljoona katsojaa (tosin wikipedian mukaan lähdetiedot puuttuvat tästä luvusta, ottakaa se siis hitusen varauksellisesti), niinpä Macy's päätti järjestää paraatin vuosittain. Paraati huipentuu paitsi jättiläisilmapalloon, joka on joka vuosi erilainen, myös Joulupukin saapumiseen Herald Squarelle.

Valmistaudun myös innokkaasti Black Friday alennusmyynteihin. Huomenna aion kartottaa mitä hankin ja mistä ja perjantaiaamuna olen iskuvalmiudessa. Tarvitsen ainakin uudet juoksukengät ja selkärepun. Sekä sneakersit, minulla kun ei ole yksiäkään kävelylenkkarijuttuja täällä. Eikä kyllä juuri Suomessakaan, mitä niikseen tulee. Ja myönnettäköön, että sellaiset kasarireebokmeiningit vähän himottavat.

Kuvat täältä, täältä , täältä ja täältä.

Stern + NYU

Olen kipeänä kotona, niinpä ansaitsen mielestäni pienen bloggaustuokion sen sijaan, että lukisin kaiken maailman contract draftingia ja anti-suit injunction - kuonaa. Niinpä kerron pikaisesti viime perjantaista. Olen siis hivuttanut itseni International Law Societyyn ja edustan LLM:iä (i.e. meitä maisteriohjelmaa tekeviä). ILS pitää aina silloin tällöin bileitä, joilla on tarkoitus hakea ILS:lle nimeä ja tunnettavuutta opiskelijoiden keskuudessa ja erottua muista opiskelijajärjestöistä. ILS ei ole suoraan sanottuna ollut mikään markkinoinnin mestari tähän mennessä ja Jennifer, social chair, olikin sitä mieltä, että seuraavat bileet pidetään jossain tyylikkäässä paikassa imagon kohotuksen merkeissä. Minä sain sitten neronleimauksen ja ehdotin yhteisiä bileitä jonkun Stern Business Schoolin (NYU:n Business School) opiskelijajärjestön kanssa, jotta saataisiin vähän uusia naamoja kehiin. Otimme yhteyttä aikoja sitten Sternin pariin opiskelijajärjestöön ja toinen vastasikin pian (European Business Society). Sternillä oli kuitenkin midterm examit päällä, joten päätimme lykätä bileitä marraskuun 13. päivään asti. Jostain syystä matkan varrelle sattui miljoona estettä, joita en nyt sen enempää erittele. Mutta löysimme itsemme maanantai-iltana kello kymmeneltä Sternistä suunnittelemassa lippuja, myyntiä, markkinointia, yms. Emme olleet siis edes aloittaneet lipunmyyntiä tai mainostamista, bileet olivat perjantaina ja klubi oli jo varattu.

Ottaen huomioon lähestyvät tentit, kolmen päivän markkinointiaika, ihmisten erinäiset menot, yms. ajattelimme, että jos saamme 70-100 ihmistä kasaan, niin hyvä on ja ensi jaksossa sitten isommat kestit. Tiistaina aloitimme lähettämällä Facebook-kutsun tutuillemme ja ihmeekseni usea kieltäytyi. Kävi ilmi että yksi tyttö, jonka tunnen etäisesti, järjesti samana perjantai-iltana 30-vuotisjuhlansa ja hän oli palkannut DJ:n, varannut klubin, yms. Jatkoimme kuitenkin markkinointia, lähetimme Facebook-viestin, viestin koko oikikselle ja toisen business schoolille, laitoimme muutamia säälittäviä julisteita, yms. Keskiviikkona olimme myyneet 50 lippua ja aloimme jo olla vähän tuskissamme. Tähän väliin on hyvä mainita, että jenkkiopiskelijat eivät ainakaan oikiksessa juuri bailaa. Tai bailaa ja bailaa, heidän käsityksensä kesteistä ovat kotibileet ja sporttibaarit. Pelkkä ajatus lenkkareiden ja t-paidan vaihtamisesta siistimpiin vaatteisiin on riittävä, jotta he eivät innostu bileistä. Ja mehän järjestimme omamme ihan kivassa klubissa. Joten iso osa kohdeyleisöstämme oli jo ihan periaatteenkin vuoksi pois pelistä.

Keskiviikkona neiti synttärisankari, jota en siis juuri tunne, päätti lähettää yleisen kutsun koko LLM:lle. Kilpailimme siis paitsi ihmisten ennalta sopimien pakoitteiden kanssa myös viime hetken 30-vuotisbilekutsun kanssa. Eikä meillä ollut tarjota ilmaisia juomia. Käytin aivan hävyttömästi "jos et tule, en enää puhu sinulle" - korttia monen kaverini kanssa, mutta sitä suuremmalla syyllä todella rukoilin, että bileet onnistuisivat jotten olisi painostanut kavereitani viettämään perjantai-iltaansa puolityhjässä baarissa. Ja kuinkas sitten kävikään? Kuvat puhukoon puolestaan:

Klubi oli Grove 49 ja väritykseltään ja valoitukseltaan sininen.

Herra bartender oli kovasti hot, mutta ikävän ylimielinen.

Tuuli, sveitsiläiset Daniel ja Luca, sekä Brassi-Renata. Mekkoni on Maijan ja ihana, koru ihan oma. Sinen ranneke oli järjestäjien "juo niin paljon kuin haluat ilmaiseksi" - ranneke. Minulla pysyi järki kädessä, mutta Miguel - Sternin yksi järjestäjistä - ei ollut ihan yhtä kontrolloitu.

Miguel ja minä.


Tipuja.


Lisää tipuja.

Jennifer, järjestäjäparini.


200+ ihmistä


Miesedustusta maisteriohjelmastamme.


Kämppikseni Natalia ja Maxi.