No niin,
En yritäkään käydä läpi kaikkea mitä viime aikoina on tapahtunut, mutta ”in a nutshell” kuten täällä päin sanotaan: olen ollut brassifestareilla, Kuuba-kulkueessa, tyttöjen illassa, fashion weekien yksissä avajaisbileissä (ei niin hypeä kuin miltä kuulostaa, ”avajaisbileitä” oli ympäriinsä), opiskellut, käynyt kerran salilla (vauuuu...) ja syönyt yhdeksäntoista kertaa yli tarpeitteni.
Ainoa asia joka harmittaa on, etten saanut Jay-Z:n konsertiin lippuja Madison Square:lle. Kaverini yritti ostaa meille molemmille liput mutta onnistui saamaan vain yhden. Craigslistillä ja Ebayssä hinnat nousivat yli 200 dollarin, joten päätin sitten jättää ne sikseen. Konsertti pidettiin syyskuun 11. erinäisten tapahtumien muistoksi. Täällä piti olla kaiken maailman häppeninkiä, mutta vettä tuli niin älyttömästi että ainakin Washington Square Parkin tapahtumat jäivät suosiolla pitämättä.
Pre-tyttöjen ilta Maijan kanssa. Törmäsimme Davidiin, joka selvästi oli innostunut nähdessään meidät kerrankin pyntättyinä ja halusi ehdottomasti kuvan.
Ja, noh, jos liikaa kehutaan niin pakkohan sitä on vähän pelleillä.
Mussa on selvää mallin ainesta kun tuollainen säkenöivä hymy tulee ihan luonnostaan - ja luonnollisena.
Olimme The Griffin - nimisessä paikassa, joka on ilmeisesti melkoisen selektiivinen., sillä meillä piti olla nimi listassa ja kaikenlaista muuta hömpänpömppää Sisältä paikka tosin muistutti lähinnä pompöösiä venäläisen rautatieaseman kahvilaa.
Näinhän siinä sitten kävi... bongaa Tuuli pöydältä.
Suomalainen minäni laitetaan täällä kyllä välillä melkoisille koetuksille. Varsinkin brittitytöt ovat niin KAMALAN innoissaan kaikesta ja pitävät niin ÄLYTTÖMÄN kovaa meteliä ihanista asioista, että välillä on hermoissa pitelemistä. Siis ihan oikeasti, minä olen tottunut nokkaviin pariisilaisiin ja kylmiin suomalaisiin,. En ymmärrä mitä sitä turhaan riemuitsemaan kaikesta, häh? Ikään kuin elämä olisi muka kivaa, tai jotain. Yksi brittityttö tuli Anan luokse illalliselle myöhässä ja vietti ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia kiekuen korkealta ja kovaa "This is so exciting! This is so exciting! Everybody looks so pretty! This is so exciting!" Jo siinä vaiheessa olin tarttua lähimpään paistinpannuun. Kun pääsimme the Griffiniin hän oli pyörtyä paikalleen ihanien plyysisohvien loisteen edessä "Oh, oh, oh, this is so pretty! this looks so nice! Tuuli, Tuuli, doesn't this look so NICE??" Kamalakamalapahaihminienminä totesi ankeahkosti "I think this looks quite cheap." Tyttö-paran naama venähti eikä hän tiennyt lainkaan miten päin olla minun innostuksen puutteeni edessä. You can say it: olen paha ihminen. Huono omatunto kolkuttaa vieläkin.
Fashionnightista ei sen enempää kuin että siellä oli bodypainteri joka oli luokattoman huono, kuten kuvasta voi päätellä. Ympäriinsä kulki lähes alastomia tyttöjä jotka oli maalattu miten kuten. Ympäriinsä kulki myös valokuvaaja ja katsellessani hitusen inhoten yhtä hikistä, pikkupikkupöksyissä kuljeskelevaa, maalia valuvaa olentoa, tipu hymyili mulle ja sanoi "you look like you want a picture", työnsi olennon kylkeeni kiinni ja niks naks viikon kuluttua voin varmaan ihailla omaa järkyttynyttä ilmettäni gallerian sivuilta. Jes.
7 kommenttia:
löysin blogisi noin 10 minuuttia sitten ja olen aivan innoissani! :D mua kiinnostaisi tajuttomasti asuminen nykissä ja toki parisiissakin (ranskan kielitaidon puute vain supistaa sen mahdollisuuden kylläkin).
luin tuolta, että lähdit ensimmäiseksi nizzaan, lähditkö sinne opiskelemaan vai mitä? lähditkö heti lukion jälkeen? millä maksoit asumisesi ym? lähditkö ulkomaille yksin?
kauhea kysymystulva, mutta mua vain kiinnostaa niin paljon omakohtaiset kokemukset tälläisestä ulkomaille muutosta nuorella iällä, kun se olisi ehkäpä munkin ykköstoive :)
olen kiitollinen vastauksesta ja varmasti alan seuraamaan blogiasi!
Kuuba-kulkue kuulostaa kivalta, ihana tuo musta mekko
minäkin inhoan niitä meluavia brittejä, hmmhmh.. niitä on monilla matkoilla ollut ja se on ärsyttävää kun ne usein meluaa yöllä ja hankkii kadulta jonkun miehen hotelliin huutamaan
O: Hauskoja juttuja. Terkkuja Tuulialta. Have fun!
Lilja: kiva kuulla, tuli hyvä mieli! Joo, eli lähdin ensin nizzaan heti lukion jälkeen, josta suuntasin Pariisiin parin vuoden kuluttua. Lähdin yhden kaverin kanssa, tosin emme olleet samassa yliopistossa. olisin kyllä varmaan lähtenyt yksinkin. Asumiseni ym. maksoin opintotuella, kesätöillä ja vanhempien avustuksella.
Kannattaa käydä tutustumassa CIMO:oon, josta saa aika paljon tietoa. EU:n sisällä pääsee melko helposti opiskelemaan minne vain, eli vaikk'ei ranskaa osaisikaan, voi suunnata esim. saksaan tai ruotsiin. Monissa maissa on myös englannin kielisiä ohjelmia, esim. Virossa.
*~sl: oli kyllä eri lystiä ja kiitos! Täällä oevat britit ovat kyllä oikein mukavia, mutta niistä lähtee vain niin jumalattomasti sitä "aah, niin ihanaa" - möykkää :p
Anonyymi: hmmm, kukahan mahtaa olla kyseessä? :) Kiith ja terkut takaisin. Pöllin muuten vahingossa sen kameran piuhan, sano että kertoo heti jos tarvii sen takaisin niin lähetän!
Tuuli miten sä voit näyttää noin hyvältä?!?!!! Toi kuva Davidin kanssa - sä oot ihan uskomattoman kaunis! Ja ihana mekko myös ;)
Harriet: No tosta tuli kyllä sitten mun elämäni mukavin viesti tähän asti. Kiitos siitä. Saatan printata sen, kehystää ja katsella, kun on paha mieli! :)
Lähetä kommentti